Aasian luonnonkatastrofin tuoma inhimillinen kärsimys on mittaamaton. Pohjoismaissa tunnetaan syvää ahdistusta onnettomuudesta, jonka uhreiksi joutui vähintään satamäärin myös suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia.
Viimeistään torstain tiedot vahvistivat, että Suomessa on lähiaikoina syytä varautua todella suureen määrään suruviestejä. Kaikille kolmelle pohjoismaalle kyseessä näyttää olevan suurin niitä koskettanut rauhanajan onnettomuus.
Samalla kolmannen maailman suuronnettomuus on tullut lähemmäs kuin koskaan ennen. Kuolleita alueella on jo yli 100 000, kodittomat lasketaan miljoonissa, sairaudet uhkaavat, ja hätäavun tarve on valtava tässä ja nyt.
Tilanne on herättänyt valtiovallan ohella myös yritykset, yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset. Eri puolilta Suomea raportoidaan, että avustuksia annetaan nyt ennen kokemattomia määriä. Rahaa kerätään niin työpaikoilla, urheilutapahtumissa kuin julkisilla paikoilla. Samaan aikaan esimerkiksi kirkon ulkomaanapu kertoo saaneensa joitakin todella suuria lahjoituksia yksityishenkilöiltä.
Tervetullut ilmiö on sekin, että monet yritykset ovat olleet valmiita antamaan katastrofiapua. Yritysten resurssit ovat aivan eri luokkaa kuin yksityisten kansalaisten.
Aasiassa on alkanut ehkä kaikkien aikojen suurin avustusoperaatio. Paikallisia asukkaita ei voida pelastaa muualle hoitoon, vaan heidät on tavoitettava paikan päällä, ja avun on oltava perillä nopeasti.
Kaiken kaikkiaan käsillä on tilanne, jota ei voi verrata mihinkään aikaisempaan. Myös kansalaiset ovat selvästi tämän ymmärtäneet. Yhteisvastuun tunne on usein käsin kosketeltava. Se on terve merkki kaiken surun keskellä. Maailmanyhteisökin näyttää havahtuneen tavalla, jota on harvoin nähty. Tämän yhteenkuuluvuuden tunteen soisi säilyvän vielä sen jälkeenkin kun järkytys on haihtunut. Avun tarve tuhoalueella jatkuu kipeänä kauan.
paakirjoitus@kaleva.fi