Merenrantaa ja järviä Oulussa riittää, joten olosuhteet retkiluistelulle pitäisi olla kelvolliset. Syksyisin vesien jäädyttyä lumetonta aikaa kestää yleensä viikkokausia. Oulussa ei jatkuvaa järjestettyä retkiluistelutoimintaa kuitenkaan ole, mutta yksittäisiä lajin harrastajia on muutamia.
Eteläisessä Suomessa harrastajakunta on suhteellisen suuri, ja retkiluistelut suurta huutoa syksyisin vesien saatua kattonsa. Lajilla ei ole varsinaista keskuselintä, vaan retkiluistelijat pitävät yhteyttä kännyköiden ja nettisivujen kautta. Luistelijoiden pyrkimyksenä on kokoontua viikonvaihteissa samojen vesien päälle suihkimaan.
Oulun kaupungin liikuntasuunnittelija Pentti Kiiskinen, urheilumiehenä ja ennen muuta intomielisenä luistelun ystävänä tunnettu monitoimimies sanoo, että lajin vaisuuteen Oulussa on olemassa tietyt perusteet. Neuvoja kyllä tulee, mistä etsiä retkeilymahdollisuuksia, mutta muuuten retkeilijä lähtee matkaan omillaan.
Turvallisuusasiat kannattaa selvittää tarkasti etukäteen. Ainakin tuura on syytä varata matkaan, jos oudoille ohuille syysjäille lähtee.
"Etelässä muutamat kaupungit, esimerkiksi Jyväskylä ja Kuopio ovat lähteneet tukemaan harrastajakuntaa ja pitävät lähijärvillään radan auki läpi vuoden. Meillä Oulussa on syksyisin vain yksi tapahtuma, Hyvän Kunnon Kierros Pyykösjärvellä, jonka järjestelyissä olemme mukana", Kiiskinen toteaa.
Vaikeutena
vastuukysymys
Perusteena on se, että järvillä radan aukipitäminen on hankalaa. Pitkin talvea lunta pakkautuu paljon ja aurattaessa lumivallit painavat jäätä veden alle.
"Radalle kertyy aina vettä, eikä jää pysy kunnollisena", Kiiskinen kertoo.
"Toisaalta merenjää pysyisi kuivana, sillä siellä jää nousee laattana virtailujen mukana. Meillä laivareitit kuitenkin katkaisevat mahdollisuudet pitää jää luisteltavassa kunnossa. Tosin laivareitinkin yli on olemassa kevytsiltoja, jotka moottorikelkalla voi käydä vetämässä väylän yli. Tutkimme yhdessä vaiheessa tätäkin mahdollisuutta, mutta ei niitä kuitenkaan hankittu."
Toinen Kiiskisen painottama seikka on vastuukysymys. Kuka vastaa, jos tehdyllä ja neuvotulla reitillä sattuu vahinko? Kaupunki ei halua ottaa vastuuta, koska sillä ei ole mahdollisuuksia eikä miehitystä valvoa tapahtumia millään tavalla.
"Pyykösjärvi on meillä turvallisin. Se on suhteellisen matala. Järvessä on vain hyvin vähän sisäisiä virtailuja, joten jään voi olettaa kestävän lähes kauttaaltaan. Itse olen 40 vuotta käynyt Pyykösellä vuosittain, sekä luistimilla että suksilla", Kiiskinen kertoo.
Valkiaisjärvi ei ole Kiiskisen mielestä yhtä turvallinen, koska järvessä on paljon sisäisiä virtailuja, uve-avantoja.
"Syysjäillä näkee uve-paikan selvästi, lähteen kohdalla jäässä on selvä tähtikuvio. Se on tavallaan jännän näköinen, mutta sen kohdalla kannattaa olla tarkkana. Sieltä löytyy melko varmasti sula keskikohta", Kiiskinen varoittaa.
Suunnitelmissa
reitti Virpiniemeen
Meriluistelun kohdalla tilanteeseen on odotettavissa muutos muutaman vuoden sisällä, sillä Toppilan asuntomessualueen valmistuttua jääsärkijä Letto muuttaa asemapaikakseen Oritkarin.
Tämän jälkeen ei Toppilaan enää talvisin avata meriväylää, joten kenttä on vapaa luistelijoille ja muillekin merenjäällä liikkumaan kiinnostuneille.
"Meillä on ollut toiveena avata reitti hiihtäjille Virpiniemeen, mutta nykytilanteessa se ei ole ollut mahdollista, tai ainakin se olisi tullut turhan kalliiksi. Jos vastaavaa reittiä yrittäisi etsiä maitse, niin välillä on rautatietä ja moottoritietä, eikä luonnollista ratkaisua löydy", Kiiskinen kertoo.
"Meren kautta Kraaselin ulkopuolelta kulkee luonnollinen hyvä reitti. Se palvelee hiihtäjiä, luistelijoita ja moottorikelkkailijoita, joiden oma reitti tulee Kemistä, mutta päättyy Rajahautaan. Varmasti luonnollisempi paikka on Nallikari, jossa ovat kaikki palvelut lähellä: talven auki oleva Nallikarin leirintä talvimökkeineen, kylpylä ja kelkkojen huoltomahdollisuudet."