Hyvän kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on vaikeaa. Ja moni hyväkin kirjailija sanoo, että erityisen vaikeaa on kirjoittaa onnistunut seksikohtaus. Lopputulos lipsahtaa niin helposti banaalin puolelle ollen joko ylimakea, yliromanttinen, liian runollinen tai liian pornahtava tai rivo.
Asko Sahlberg onnistuu Siunaus-romaanissaan tässä hankalassa tehtävässä, kun päähenkilö muistelee rakasteluaan vaimonsa kanssa tämän omistamassa kirjakaupassa. Kohtaus on niukka ja todenmakuinen, mutta sensuelli ja hienostunut.
"Liikkeen puolella kaksi myyjää ja joulunaluspäivien tungos, glögin tuoksu ja lahjapaperin kahina, asiakkaiden matala ääntensorina, ja takahuoneen puhelinkopin kokoisessa vessassa he kaksi. Ellan hame vyötäisille nostettuna, "ei saa rypistää kun se on semmoista kangasta", kohotettu reisi Gustavin lantion ja lavuaarin väliin lukkiutuneena, hillityn huohotuksen rantautuvan meren rytmi Gustavin korvassa, puuterin tuoksu ja siihen lomittuen toinen, rannassa käännetyn kiven alta paljastuneen levän haju, sen leijailu alhaalta ylöspäin, suoraan Gustavin sieraimiin, ja sitten tahditettu kouristuminen, haukkova ravunsuu, pakahtuneesti laajenevan lantion halu Gustavin ympärille, hänen kupeilleen, nopea laittautuminen sieltä pois. Levän kosteus Gustavin kätketyllä iholla ja lopulta nopea suudelma, silkka hipaisu liikkeen ovella ja kuiskattu paljastus: "Nyt sinä valut minusta.""