Verijuotikkaat eli kansanomaisemmin iilimadot ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Viime vuosina verijuotikkaista on kuitenkin tehty useampia havaintoja.
- Uusia havaintoja on tehty viimeisen viiden vuoden aikana Suomessa. Kukaan ei kuitenkaan tee kattavaa seurantaa verijuotikkaista. Parikymmentä vuotta sitten verijuotikkaita esiintyi vain Ahvenanmaalla ja paikoin etelärannikolla. Sittemmin niitä on löytynyt muualtakin, kertoo muun muassa matoihin erikoistunut dosentti Voitto Haukisalmi.
Verijuotikkaat ovat harvinaistuneet, koska laiduneläimet eivät enää käy juomassa vesistöjen rannoilla. Iilimadot ovat noin sata vuotta sitten olleet yleisiä, koska ne ovat päässeet imemään verta esimerkiksi lehmistä.
Syy entistä useampiin havaintoihin on hämärän peitossa.
- Luonnonvaraisten eläimien turvin verijuotikkaat tuskin ovat lisääntyneet. Ehkä ihmiset ovat tahallaan tai vahingossa levittäneet niitä, Haukisalmi pohtii.
Verijuotikkaita on käytetty ja käytetään yhä lääkinnällisiin tarkoituksiin niiden syljen verta ohentavan hirudiinin vuoksi.
Mökkirannassa mahdollisesti tavattava musta nivelmato ei kuitenkaan todennäköisesti ole yhä harvinainen verijuotikas vaan hevosjuotikas, joka on Suomessa yleinen. Hevosjuotikas ei ime verta ihmisistä.
- Verijuotikas on helppo sekoittaa hevosjuotikkaaseen. Pitkään ilman verta ollut verijuotikas on hoikan ja melko mitättömän näköinen. Hevosjuotikkailta puuttuvat verijuotikkaiden keltavihreät raidat, Haukisalmi toteaa.
Juotikkaille väliaikaiskoti Korkeasaareen
Korkeasaaren eläintenhoitoyksikössä on yritetty viime päivinä pelastaa tullin sinne toimittamia verijuotikkaita. Tulli oli takavarikoinut Venäjältä Suomeen lähetettyjä verijuotikkaita. Verijuotikas kuuluu lajeihin, joiden kauppaa rajoitetaan kansainvälisellä CITES-sopimuksella. Näillä juotikkailla ei ollut asianmukaista tuontilupaa ja Tulli pyysi eläintarhaa ottamaan eläimet hoitoonsa.
Tullin takavarikoimissa kahdessa pienessä purkissa oli yhteensä 250 elävää verijuotikasta, etiketin mukaan lääkinnällisiin tarkoituksiin. Juotikkaille järjestettiin makeavetinen väliaikaiskoti Korkeasaareen.
Muutaman päivän kuluttua aloitettiin niiden ruokinta Bristolin eläintarhan ohjeen mukaan: suolesta ja naudan verestä tehdyllä noin 35-asteiseksi lämmitetyllä makkaralla. Juotikkaat tarvitsevat veriateriansa harvoin, kerta puolessa vuodessa riittää. Katso video juotikkaista ja niiden ruokinnasta täältä.
Hoitajien ponnisteluista huolimatta heikkokuntoisista juotikkaista suuri osa menehtyi veriaterian jälkeen. Sadasta selvinneestä juotikkaasta puolet on saanut kodin Helsingin Sea Lifesta, jossa ne ovat tulleet eilen yleisön nähtäville. Lopuista juotikkaista osa jää Korkeasaareen ja osa saattaa muuttaa Ranuan eläinpuistoon. Näin Suomen eläintarhat ja akvaariot tekevät yhteistyötä pelastaakseen juotikkaat.
