Oulussa järjestetty suomalais-venäläinen talousfoorumi onnistui yli odotusten. Idänsuhteissa on tuskin koskaan puhuttu ongelmista niin suoraan kuin Oulussa.
Oulun yliopistossa pidetty kolmipäiväinen Suomen ja Venäjän federaation talousfoorumi ei ylittänyt valtakunnallista uutiskynnystä. Vaikka se oli hienoinen pettymys tilaisuuden järjestäjille, siitä ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä seminaarin merkityksestä. Valtakunnallisen näkyvyyden puute kertoo vain ja ainoastaan helsinkiläisten tiedotusvälineiden portinvartijoiden maailmankuvasta. Siitä, mitä tapahtuu Kehä kolmosen pohjoispuolella, ei jakseta innostua Vanhasten erohumussa.
Todellisuudessa kyseessä oli kaikki odotukset ylittänyt seminaari ja uusi avaus suomalaisten ja venäläisten poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien kesken asioissa, joissa molemmilla voi olla vain voitettavaa. Venäjästä on tulossa hyvää vauhtia Suomen merkittävin kauppakumppani. Oululle ja koko Pohjois-Suomelle on puolestaan aivan erityistä merkitystä sillä, mitä tapahtuu Luoteis-Venäjällä, lähinaapurissa rajan takana.
Barentsin alue laajasti käsitettynä tarjoaa merkittävän potentiaalin, jonka kehittämisessä suomalaisten on viisasta olla mukana. Luoteis-Venäjä tarvitsee kipeästi pääomia ja investointeja sekä mahdollisuuden päästä hyppäämään yli muutaman vuosikymmenen korkean teknologian aikaan. Alueen omat rahkeet eivät siihen riitä. Sen takia Venäjällä ollaan aidosti kiinnostuneita niistä mahdollisuuksista, mitä Suomi ja suomalaisyritykset sekä niiden kautta myös Euroopan unioni voivat sille tarjota.
Oulun talousfoorumin merkittävin konkreettinen anti oli se, että nyt aloitettu alueiden välinen taloudellinen vuoropuhelu jatkuu - ja Venäjän puolelta vielä Moskovan siunauksella. Venäjän edustajat ehdottivat Oulussa, että seuraava kokous järjestetään ensi vuoden syyskuussa Karjalassa. Kutsun tilaisuuteen lupasi lähettää itse Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov.
Vaikka esitys jatkosta tehtiin ja hyväksyttiin virallisessa kokouksessa, toiveen arktisen yhteistyön vakiinnuttamisesta pysyväksi foorumiksi esitti alun perin epävirallisesti tilaisuuden nimekkäin vieras, Venäjän liittoneuvoston puhemies Sergei Mironov. Hän puhui asiasta isännälleen, maaherra Eino Siuruaiselle lähtiessään Oulusta.
Suomen ja Venäjän välistä kauppaa haittaavat yhä monet eri syyt byrokratiasta, korruptiosta ja kulttuurieroista lähtien. Puute on myös se, etteivät suomalaiset aina tiedä, miten toimia venäläisten kanssa. Pitkän listan päässä ovat investointisuojan puute ja se, ettei Venäjä ole Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen. Listaan voidaan lisätä vielä tunnetut viisumiongelmat, jotka kytkeytyvät suurvaltapolitiikkaan.
Oulussa puhuttiin näistä pulmista harvinaisen avoimesti ja suoraan. Sellaista tuskin on tapahtunut koskaan ennen idänkauppasuhteissa, joille on ollut tyypillistä neuvostovallan ajoilta lähtien sievistely ja korulauseiden toistelu. Avoimuutta voi lukea vain niin, että Venäjällä on nyt aitoa halua raivata esteitä kaupankäynnin tieltä. Se on hyvä merkki, vaikka on selvää, ettei mitään voi tapahtua käden käänteessä. Ilman tosiasioiden tunnustamista ei kuitenkaan päästä alkua pitemmälle.
Venäjä on markkinatalous, vakuutti toimitusjohtaja Seppo Remes seminaarissa. Silti Venäjällä ei voi toimia vielä kuin markkinataloudessa. Tämänkin takia on tärkeää, että foorumit jatkuvat. Suomalaiset tarvitsevat lisäoppia Venäjän ja venäläiset markkinatalouden pelisäännöistä.