Eläinfysiologian professorin Esa Hohtolan sunnuntai-iltapäivä sai odottamattoman ja unohtumattoman käänteen, kun Juhani Kämäräinen soitti Oulun Sanginsuusta ja ilmoitti pellolla makaavasta suulasta.
Suula on valtamerilintu ja Suomessa hyvin harvinainen, joten Hohtola lähti oitis tarkastamaan havaintoa.
"Luulin että soitto koski kuollutta lintua, mutta siellähän odotti suhteellisen virkeä ja vahingoittumattoman oloinen aikuinen suula", Hohtola hämmästelee. Lentäjäksi linnusta ei kuitenkaan ollut, joten Hohtola tarjosi suulalle kyydin eläinmuseon hoiviin.
Tarinalla on kuitenkin murheellinen loppu, sillä suula kuoli museon pihalle. Punnitus paljasti kuolinsyyksi nälkiintymisen. "Lintu painoi 1,6 kiloa, kun aikuisen suulan normaali paino on vajaa kolme kiloa", Hohtola kertoo.
Suulan lähimmät pesimäalueet ovat Norjan rannikolla. Hohtola arveleekin Sanginsuun linnun harhautuneen Jäämereltä tai Vienanmereltä, ilmeisesti pohjoisten ilmavirtausten mukana. Nopeana lentäjänä ja myötätuulen avittamana Hohtola laskee suulan taittavan moisen taipaleen puolessa vuorokaudessa.
Sanginsuun suula löytyi voimalinjan alta. Hohtolan tarkastuksessa selvisi kuitenkin, että siiven luut olivat ehjät ja höyhenpukukin täysin virheetön. Hohtola arvelee, että lintu olisi voinut viimeisillä voimillaan yrittää laskeutumista läheisille pikkujärville. Mahdollinen törmäys sähkölankaan ei ole voinut olla kovin voimakas.
Hohtolan mukaan nälkiintyminen oli edennyt peruuttamattomalle astelle.
"Lintu oli menettänyt 40 prosenttia painostaan, silloin suolistokin alkaa olla jo kuihtunut."
Nälkiintymisaste viittaa Hohtolan mukaan siihen, että lintu on ollut syömättä päiväkausia.
Suula on parvikalojen syöjä, eivätkä Suomen järvet tarjoa sille juurikaan saalistusmahdollisuuksia.
"Järvi-Suomeen eksyneiden lintujen on nähty pyytävän muikkuja", Hohtola huomauttaa.
Suomessa suula on tavattu vajaat 40 kertaa. Sanginsuun havainto on ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaalta.
