Raahelaisen Miilukangas Oy:n työntekijät löysivät viime viikolla aamulla töihin tullessaan ovesta pääkallokiitäjän.
"Kukaan meistä ei ollut nähnyt sellaista aiemmin", Reijo Vehkaperä kertoo. "Se oli samassa paikassa koko päivän."
Myöhemmin iltapäivällä kiitäjä löytyi kuolleena hallin lattialta. Harvinainen perhonen lahjoitettiin Pyhäjoelle Pirttikosken koululle ja se on tällä hetkellä asianmukaisesti kuivumassa rehtori Ahti Virpirannan kaapin päällä. "Otus luovutettiin meille säilytettäväksi, mutta lahjoitamme sen eteenpäin Oulun yliopiston eläinmuseolle, jolla on paremmat mahdollisuudet sen säilyttämiseen", Virpiranta kertoo.
Oulun yliopiston eläinmuseon tutkija Marko Mutanen toteaa, että pääkallokiitäjä on nyky-Suomessa todella harvinainen. "Laji oli 50- ja 60-luvuilla huomattavasti tavallisempi. Se hävisi hetkessä 60- ja 70-luvun taitteessa, kun koloradonkuoriaismyrkytykset aloitettiin. Molemmat nimittäin syövät perunaa ja muita koisokasveja."
Mutasen mukaan havaintoja on tehty viime aikoina Suomessa noin yksi vuodessa. "Oulussa pääkallokiitäjä on nähty viimeksi vuonna 1968 ja Kemissä 1970. Sen jälkeen niitä ei juuri pohjoisessa ole näkynyt."
"Pääkallokiitäjä vaeltaa Välimeren alueelta pohjoiseen aikaisin keväällä jopa yli sukupolven. Joskus ne saapuvat Pohjois-Eurooppaankin. Tämäkin yksilö voi olla pohjoiseen vaeltaneen jälkeläinen."
Utajärvellä kahdeksanvuotias poika poimi tieltä karvamadon, joka aiheutti rajun allergisen reaktion. "Se oli musta karvamato, vajaan sentin paksunen ja kahdeksan senttimetrin pituinen", pojan täti kuvailee.
Pienen hyönteistutkijan kädet turposivat ja lääkärissä hoidoksi annettiin kortisonia. "Terveyskeskuslääkäri sanoi, että reaktio ei ollut tavallinen, mutta sellaisia on sattunut Utajärvellä ennenkin. Viikko tapauksen jälkeen kädet olivat vielä paksut ja niissä oli suuria vesikellukoita. Myös kipu oli kova."
Tutkija Marko Mutasen mukaan kyseessä oli todennäköisesti heinähukka, joka on loppukesästä iso toukka. "Tammikehrääjä on toinen näillä seuduilla yleisimmin esiintyvä karvakehrääjä. Se aiheuttaa vielä pahemman allergisen reaktion, mutta on tähän aikaan pienempi."
Näiden toukkien ihossa on karvoja, joiden proteiini aiheuttaa joillekin histamiinireaktion. Yleensä reaktio kestää muutaman päivän. Jos karvoja ei pese pois, tilanne voi pahentua, Mutanen sanoo.