Tässä iässä matkalle lähtiessään huomaa pohtivansa miten reissu elähdyttäisi jotta edes kannattaisi poistua kotoaan. En tarkoita elämysmatkailua vaan sitä, että palatessaan tuntisi saaneensa sieluunsa jonkin kasvattavan jäljen.
Jälkeä voisi kuvata sanalla sivistys, mutta jätetään se epämuodikas sana sanomatta.
Viime viikolla lentokone vei Atlantin toiselle puolelle, Amerikan Yhdysvaltoihin New Yorkiin. Reissu oli ensimmäinen sinne päin ja odotukset siksikin ristiriitaiset.
Vanha matkaopas (Kaupunkikirjat/New York 1997) toteaa yhdestä New Yorkin tornitalosta, Trump Towerista, että se on ”uskomattoman kallis” asunto- ja toimistorakennus, jossa on käytetty ”tuhlailevasti vaaleanpunaista marmoria, peilejä, kiiltäviä materiaaleja ja suihkukaivoja”.
”Trump Tower on pramea, nykyaikainen monikerroksinen ostoskeskus ja äveriäisyyden vertauskuva, jonka rakennuttaja, Donald Trump, nousi 1980-luvun ylilyöntien symboliksi”, kirjassa kerrotaan.
Trump toistuu nyt kaikkien huulilla New Yorkissa. Trump Towerin edessä kannattajat meluavat presidenttiehdokkaansa puolesta, mutta poliisi haukottelee ovella. Pilvenpiirtäjän aula ja ensimmäiset kerrokset näyttävät juuri niin tekosäihkyviltä kuin vanha turistikirja kuvaa. Määritelmät 1980-luvun Donald Trumpista vaikuttavat edelleen osuvilta.
Väistyvä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kirjoittaa The Economist -lehdessä karkeasta populismista, joka elää pelosta sekä pelottelusta. Populistit lupaavat menneisyyttä, johon ei tosiasiassa ole mahdollisuutta palata.
Donald Trumpin kannattajia sanotaan asuvan paljon niin sanotulla ”ruostevyöllä” eli alueilla, joissa globalisaatio sekä automatisaatio kadottivat perinteiset suurteollisuuden työpaikat. Väistämättä tulee mieleen, että Suomessa sama ilmiö nähtiin perussuomalaisten kannatuksen nousuna vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla.
Kotitalouksien taloudellinen hyvinvointi on silti lisääntynyt jatkuvasti Yhdysvalloissa. Amerikkalainen ansaitsee verojen jälkeen noin 40 000 euroa vuodessa, kun suomalaisen nettoansiot ovat keskimäärin 22 000 euroa. Ylipainoisia Yhdysvalloissa on 35 prosenttia väestöstä, mutta Suomessa vain
23 prosenttia.
Vauraus tietenkin pistää silmään Amerikan kävijälle, mutta samalla katse pysähtyy köyhyyteen. New Yorkin kaduilla makaa vähintään yhtä monta asunnotonta kuin siellä on pilvenpiirtäjiä.
Tuhlailevaisuus hämmentää metsäsuomalaista pienissä arkisissa käänteissä New Yorkissa. Lounasruoka on koottava muovirasioihin ja syötävä muovisilla aterimilla. Pakkaukset pakataan vähintään kahteen paperipussiin ja mukaan asetellaan paksu nippu paperisia servettejä.
Tavallinen kahvi menettelee jättimäisestä pahvimukista, mutta kun erikoiskahvi kuten espresso tarjotaan paperisesta kiposta, perusturisti unohtuu tiskille suu avoimena.
Metropolitanin oopperassa käytäviä peittää punainen kokolattiamatto, mutta kuohuviini annetaan muovimukissa. Guggenheim-museon kahvilassa istuu tyyliteltyjä ihmisiä eri maista. Hekin joutuvat näykkimään syötävänsä pahvilta ja siemailemaan juotavansa ilman oikeita astioita.
Amerikkaanmahtuu monenlaista. Viimein Manhattanin 27. kadulta löytyy Birch- eli Koivu-niminen kahvila. Koivun sisustus on puuta, siellä voi istua kiirehtimättä ja cappuccino-kahvin saa posliinisista kupeista. Paikka tulee tutuksi. Sinne kaipaa jo uudestaan.
Kolumni