Aurinko porottaa kuumasti Miamin lounaisella 8. kadulla, vaikka on vasta helmikuun loppupuoli. Pikku Havannan matkamuistomyymälän vieressä, verkkoaitojen rajaamassa puistossa istuskelee satakunta roimasti keski-iän ylittänyttä miestä polttelemassa sikaareja ja pelaamassa lautapelejä.
Puisto on näiden amerikankuubalaisten pakolaisten olohuone, ollut sitä jo vuosikymmeniä.
Uutiset Fidel Castron terveydentilan heikkenemisestä on pantu merkille ja niistä riittää jaariteltavaa. Suurimmalle osalle Kuuba on kuitenkin menneisyyttä vaikka Castro kuolisi.
Menetetty
maa
"Se on menetetty maa", puistelee päätään neljäkymmentä vuotta sitten Havannasta Miamiin paennut entinen vallankumoussoturi Raúl Llanes.
Muiden täkäläisten lailla hänkin suhtautuu ensin toimittajaan epäluuloisesti.
Vuosien mittaan Castron hallitus on lähettänyt loppumattoman määrän vakoilijoita Amerikkaan paenneiden kuubalaisten perään. Vasta tulkin vakuutettua, että olemme Suomesta, Llanes rentoutuu.
Varmuuden vuoksi hän kysyy vielä, kuuluiko Suomi Neuvostoliiton toisen maailmansodan jälkeen miehittämiin maihin. Epäilys istuu tiukassa.
Kuubasta
tuli vankila
Llanes oli Castron vapautusarmeijan sotilas ja kannatti ylpeänä El Comendantea, Fideliä, joksi kaikki kuubalaiset Castroa kutsuvat. Vasta asetoverin oltua sairaanhoidossa Titon hallitsemassa Jugoslaviassa Llanesille alkoi valjeta suunta, johon Castro oli Kuubaa viemässä.
"Kuulin, kuinka sosialistimaissa kaikesta on pulaa, kaikki on kortilla ja kaikki on toisin kuin Fidel ja hänen hallituksensa olivat kertoneet."
Vallankumouksen raa´an todellisuuden avauduttua Raúl Llanes pakeni Yhdysvaltoihin samoin kuin sadat tuhannet maanmiehensä. Hän kuvitteli, että reissu olisi vain väliaikainen ja Castron diktatuuri loppuisi omaan mahdottomuuteensa. Toisin kuitenkin kävi. Nyt eläkkeellä oleva Llanes teki elämäntyönsä miamilaisena lihanpakkaajana ja vartijana.
"Jätin Kuubaan kaiken", Llanes kertoo.
"Vaimoni, perheeni, kaiken mitä minulla oli. En ole koskaan edes nähnyt tyttärenpoikaani Jorgea", hän heristää nyrkkiään Castrolle.
"Fidel teki koko maasta yhden suuren vankilan", Llanes muistelee kuinka Kuubasta hävisi niin vapaa lehdistö kuin kansalaisoikeudetkin. Kaikki riippui Castron päätöksistä.
"Hän korvasi kristinuskon kommunistisella materialismilla ja nyt siellä on kasvanut jo kolme sukupolvea, jotka eivät tiedä entisestä Kuubasta mitään ja joille merkitsee vain dollari."
"Maa on moraalisesti rappiolla. Kaikki menevät kyllä töihin, mutta kukaan ei tee töissä mitään."
Kuuban tulevaisuudesta Raúl Llanes ennustaa vain sen, että Fidelin ympärille pystytetty diktatuuri tulee kuolemaan Castron myötä.
"Fidelin jälkeen maa siirtyy hallinnon kasvattamille teknokraateille, mutta siitä ei tule pitkää vaihetta."
Alle viidennes
palaisi
"Kun Castro kuolee, hänen hallintonsa ei kestä puolta vuotta kauempaa", Llanes ennakoi. Hän muistaa lisätä, etteivät kuubalaiset koskaan hyväksyisi Fidelin juopoksi tiedettyä veljeä Raúlia uudeksi valtionpäämieheksi.
Llanes itse inhoaa vuosikausia veljensä puolustusministerinä ja salaisen poliisin päällikkönä työskennellyttä Raúl Castroa niin paljon, että on vakavissaan harkinnut etunimensä muuttamista.
"Sitä Kuubaa, josta minä lähdin ei ole enää olemassa, siksi en aio sinne myöskään palata", Llanes jatkaa muutaman nimettöminä pysyvien ystävän kertoessa sivummalla samaa.
Raúl Llanes ei ole mietteineen yksin. New York Times kertoi äskettäin, että USA:ssa elävien kuubalaissiirtolaisten parissa tehtyjen mielipidetiedustelujen mukaan selvästi alle viidennes kertoo aikovansa palata pysyvästi asumaan Castron jälkeiseen Kuubaan.
"Monet suunnittelevat kyllä hankkivansa Kuubasta kakkosasunnon tai lomapaikan, mutta pysyvä takaisinmuutto ei houkuttele", kertoo tutkija Sergio Bendixen, jota on tutkinut amerikankuubalaisten aikeita sekä vuonna 1989 että viimeksi 2005.