Osanotto seurakuntavaaleihin on pysynyt pitkään laimeana, joten äänioikeusikärajan lasku 16 ikävuoteen ei välttämättä juuri näy äänestysprosenteissa tulevaisuudessa. Kaiken ikäiset osallistuvat niihin laiskasti. Asiasta päättäneen kirkolliskokouksen enemmistö näytti toiveikkaasti luottavan siihen, että äänestysikärajan alentaminen saa nuoret, hiljan rippikoulun käyneet tulemaan mukaan muuhunkin kirkon toimintaan nykyistä aktiivisemmin. Ja mikä tärkeintä, pysymään seurakunnan jäseninä.
On tietysti erinomaisen hyvä, jos nuori tulee ottaneeksi selvää seurakuntavaalien ehdokkaista ja heidän tavoitteistaan. Epävarmaa tosin on, kuinka monella nuorella riittää tarmoa selvittää monenkirjavien vaalilistojen ehdokasjoukon taustoja. Työlästä se on monille sellaisillekin, jotka ovat ehtineet jo jonkin aikaa seurata yhteiskunnallisia asioita.
Joissakin kodeissa vanhemmat tulevat varmasti valistamaan nuorisoa siitä, kuka tai ketkä ovat kelvollisia äänestettäviksi. Hyvä kysymys on, auttaako sellainen nuorta itsenäistymään ja tekemään omaehtoisia päätöksiä. Vaalitapahtuman kulku tietysti selviää. Se on toki myönteistä.
Ikärajan laskua perusteltiin myös sillä, että se on luottamuksen osoitus nuorille. Tässä tapauksessa luottamus on totta vain osittain. 16-vuotiaat pääsevät kyllä valitsemaan sekä seurakunnan luottamushenkilöitä että kirkkoherroja. Mutta vaalikelpoisuus säilyy 18 vuodessa. Sitä nuoremmat eivät voi asettua ehdokkaiksi seurakuntavaltuustoihin vuoden 2010 vaaleissa eivätkä varmasti ainakaan pitkään aikaan sen jälkeenkään. Eli 16-vuotiaat eivät sittenkään voi kovin vahvasti vaikuttaa seurakunnan päätöksentekoon.
Jotkut epäilevät tuomaat kyselivät kirkolliskokouksessa, onko oikein jouduttaa aikuistumista tälläkin tavalla. Kysymys on perusteltu. Lapsuus ei todellakaan ole liian pitkä. Monesta syystä se uhkaa lyhentyä edelleen, ja monet nuoret joutuvat kantamaan liian varhain aikuisuuteen liittyvää vastuuta. Äänestäminen on aina vastuullista. Sitä ei pidä tehdä kevyin perustein, leikinomaisesti. Ehkäpä alennettu ikäraja kuitenkin sopii seurakuntavaaleihin, mutta valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa mallia ei ole syytä matkia.
Juuri tällaisissa asioissa huomataan kirkon ja valtion yhteys Suomessa. Valtionkirkon ylin päätösvalta on eduskunnassa. Kunhan kirkkohallitus on muotoillut lain muutosesityksen ja kirkolliskokous muotoilun hyväksynyt, eduskunta joko hyväksyy tai tai hylkää sen, teoriassa. Käytännössä eduskunta hyväksyy ratkaisun.
paakirjoitus@kaleva.fi