Kun Jaana Kapari-Jatta sai runsaat 10 vuotta sitten eteensä ensimmäisen Harry Potterin, hän ei "todellakaan aavistanut", millaiseen hullunmyllyyn oli lähtemäisillään. Hyvä niin, sillä muuten hän ei olisi uskaltanut lähteä saagan suomentajaksi.
Nyt jättiurakka on valmis. J. K. Rowlingin sarjan seitsemäs ja viimeinen romaani Harry Potter ja kuoleman varjelukset (Tammi) ilmestyy suomeksi perjantaina 7.3.
"Täytyy tunnustaa, että tuntuu hyvältä kun sarja päättyy. En ole kyllästynyt, mutta tämä työ on ollut 10 vuotta kesken. Jossain takaraivossa on nakuttanut vähän pelko, että kestävätkö tekemäni käännösratkaisut", kääntäjä tunnustaa.
Tarina näyttää löytäneen Suomessa oikean kääntäjänsä: Potterin suomalaisten kansien tavoin myös sen käännös on hieno.
"Onneksi mitään hirveää virhettä ei käännöksissäni tapahtunut", Kapari-Jatta suostuu myöntämään.
Jos kääntäjän arvioon on luottaminen, saavat Suomen lukijat ensi viikon perjantaina eteensä Potter-seikkailun herkullisen päätöksen.
"Mielestäni paras Potter-kirjoista on tämä viimeinen. Mutta myönnettäköön, että kääntäjillä on tapana pitää juuri siitä kirjasta, jota ovat kääntämässä."
Teksti muuttunut Harryn iän tahtiin
Kapari-Jatta arvioi, että Rowlingin kirjoitustapa ja tyyli on muuttunut aika paljonkin seitsemän kirjan kuluessa.
"Mielestäni Rowling kirjoittaa kunkin ikäisen lapsen läpi. Tällä tarkoitan, että Harry oli ensimmäisessä kirjassa 11-vuotias ja lopussa 17-vuotias. Ensimmäinen kirja on kirjoitettu pienemmälle lukijalle kuin viimeinen. Niinpä esimerkiksi lauseet ovat pidentyneet."
Hän uskoo, että saman kääntäjän käyttäminen kaikissa Potter-kirjoissa on ollut etu myös lukijalle.
"Vaikka tilalleni olisi tullut parempi kääntäjä, olisi ollut paha asia, jos käännöstyyliä olisi muutettu kesken romaanisarjan. Jossakin maassa kävi näin. Lukijat olivat siellä varsin pettyneitä."
Johdonmukaista käännöstyyliä edellyttää sekin, että Harry Potterin tarina on Kapari-Jatan mielestä yksi kirja.
"Rowling sanoo itsekin, että Potterit ovat yksi kirja, joka on jaettu lukumukavuuden vuoksi seitsemään osaan."
Käännösten synnystä oma kirja
Kapari-Jatta on huomannut nousseensa Potterin jättimenestyksen siivillä itsekin julkisuuteen.
"Olisin säikähtänyt pahanpäiväisesti, jos olisin (aloittaessani) tiennyt, että Suomen Tietotoimistosta soitetaan ja kysytään "Miltä nyt tuntuu". Niin kuin hiihtäjältä tai seiväshyppääjältä."
Torstaina STT tunki jo kääntäjän kanssa nokakkain, kun Kapari-Jatta julkaisi oman kirjansa nimeltä Pollomuhku ja Posityyhtynen (Tammi). Opus kertoo, kuinka Harry Potter -suomennokset ovat syntyneet.
"Monia on kiinnostanut, miten nämä Potter-suomennosten nimi- ja termikäännökset on keksitty. Siksi päätin kertoa sen kirjassa, kun kerran tiesin."
Kapari-Jatta valitsi käännöslinjaksi sen, että hän punnitsi kunkin nimen kohdalla erikseen, kannattaako se kääntää vai jättää alkukieliseksi.
"Vaikeinta Potterissa oli se, että löytää sen kirjan hengen ja kirjailijan äänen. Tuon rytmin voi ja se pitää löytää, vaikka käytössä on eri kielet. Se on ajattelun rytmi."