Pääkirjoitus

Har­ras­te­li­joi­den ei pidä kä­si­tel­lä am­muk­sia

Sodanaikaisen ammuksen räjähtäminen kemiläisperheen autotallissa on valitettava muistutus siitä, että harrastelijoiden ei pitäisi kerätä vanhoja ammuksia eikä varsinkaan säilyttää niitä kotioloissa.

Sodanaikaisen ammuksen räjähtäminen kemiläisperheen autotallissa on valitettava muistutus siitä, että harrastelijoiden ei pitäisi kerätä vanhoja ammuksia eikä varsinkaan säilyttää niitä kotioloissa.

Tykinammuksen räjähdyksessä kuoli yksi henkilö ja toinen loukkaantui. Räjähdyksen takia jouduttiin tekemään laaja evakuointi.

Onnettomuudessa oli suuremmankin katastrofin ainekset, sillä autotallissa oli jopa sata ammusta. Sotaromun kerääjät vaaransivat oman perheensä lisäksi koko naapuruston.

Lapissa on maastossa toisen maailmansodan jäljiltä runsaasti räjähteitä ja ammuksia. Sodan jälkeen saksalaisten miinoituksia raivattiin vuosikausia. Puolustusvoimat on vuosien varrella järjestänyt ammusten ja räjähteiden etsintöjä eri puolilla Pohjois-

Suomea. Silti romua riittää vielä 68 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Räjähtämättömiä ammuksia löytyy myös asutuskeskuksista esimerkiksi, kun talon perustuksia tai kellaria kaivetaan.

Sotaromun kerääjien työ on viime vuosina helpottunut, kun metallinpaljastimet ovat halventuneet ja kun sotaromulle on kaupallista kysyntää. Erilaisten harrastaja-arkeologien määrä on kasvanut. Kysyntää lisää se, että meillä ja muualla on kiinnostusta ostaa taistelutantereille jääneitä esineitä.

Lähtökohtaisesti metallinetsintä ei ole kiellettyä. Metsähallitus ei kuitenkaan myönnä mailleen lupia sotaromun keräämiseen, mutta kieltoa on vaikea valvoa.

Sotaromun etsijöiden on syytä pitää mielessä, että vanhat räjähteet ja ammukset voivat olla toimintakuntoisia, joten niiden käsittely ja varastointi on edesvastuutonta. Räjähdelöydöistä pitää aina ilmoittaa viranomaisille.