On realismia pysyttää kansainvälisen valvonta toistaiseksi Kosovossa. Presidentti Martti Ahtisaaren raportti on muutenkin tiukasti jalat maassa tehty. Olisi vastuutonta edetä nopeasti jompaa kumpaa osapuolta miellyttäen. Siitä seuraisi vain vakavia yhteenottoja.
Kosovo pysyy toistaiseksi kansainvälisessä valvonnassa, ellei sitten alueen albaaniväestö ja Serbia pysty yhdessä toisin päättämään. Naton joukot pysyvät maakunnassa, totesi presidentti Martti Ahtisaari perjantaisessa raportissaan. Kosovo saa kuitenkin ehdotuksen mukaan oikeuden toimia kansainvälisissä instituutioissa. Se olisi pitkä harppaus kohti itsenäisyyttä tai ainakin merkki pitkälle menevästä itsehallinnosta.
Vahvaan itsellisyyteen viittaa sekin, että eri väestönosista koostuva, demokraattinen itsehallintoalue saisi myös oman lipun, vaakunan ja kansallishymnin. Myös alueen serbivähemmistön asema ja oikeudet pitää yllä ortodoksikirkkojaan tulisi tunnustaa.
Ahtisaari esitteli raporttiaan ensin Serbian pääkaupungissa Belgradissa ja illalla Kosovon pääkaupungissa Pristinassa. Kummassakaan paikassa Ahtisaaren sanoma ei herättänyt ihastusta. Ahtisaari antoi osapuolille kuukauden aikaa tehdä rakentavia muutosehdotuksia suunnitelmiinsa.
Keskeisistä asioista eri linjoilla olevien osapuolten pitäisi tavata 13. helmikuuta. Kuukauden loppuun mennessä Ahtisaari haluaa käsiinsä yhteisymmärryksessä tehdyt ehdotukset. Tuleepa uusia tuloksia tai ei, Ahtisaari viimeistelee määräajan jälkeen suunnitelmansa YK:n turvallisuusneuvostolle. Tässä vaiheessa suunnitelman läpimenoa on vaikea ennakoida. Turvallisuusneuvoston vakinaisista, veto-oikeutta käyttämään pystyvistä jäsenistä Venäjä on ilmaissut tukevansa Serbiaa.
Nykyisten tunnelmien pohjalta osapuolilta on turha odottaa uusia avauksia. Kosovon albaanit haluavat täyden itsenäisyyden. Vähempi ei riitä, ovat albaanit toistelleet viime päivinä.
Albaanien Kosovolle valitsema presidentti Fatmir Sejdiu näkikin Ahtisaaren suunnitelman johtavan Kosovon itsenäistymiseen. Muuta vaihtoehtoa hän ei siinä suostu näkemään.
Serbian virallinen kanta on aivan toinen. Kosovo on erottamaton osa Serbiaa, sanotaan lokakuun 2006 kansanäänestyksessä hyväksytyssä maan perustuslaissa.
Myös Serbian presidentti Boris Tadic huomautti Ahtisaaren suunnitelman avaavan mahdollisuuden Kosovon itsenäisyyteen ja vakuutti, ettei Serbia koskaan hyväksy sitä. Tadic varoitti ulkoa sanellun itsenäisyyden edustavan vaarallista poliittista ja oikeudellista ennakkotapausta. Hän ei ilmeisestikään muista, että kaikkien sotien jälkeen käydään rauhanneuvottelut, joissa ulkopuoliset välittäjät usein sanelevat ehtoja.
Kummankin osapuolen kannat on joka tapauksessa ainakin toistaiseksi lyöty lukkoon niin tiukasti, että joustavuuden eduista puhuvat leimataan omien joukoissa pettureiksi. Hyvää tarkoittavia neuvoja ei ole juurikaan suostuttu kuuntelemaan. Siksi on epävarmaa, kuinka esimerkiksi EU:n perjantaina Ahtisaarelle antama sivustatuki vaikuttaa. Puheenjohtajamaa Saksa kehotti sekä Belgradissa että Pristinassa valtaa pitäviä suhtautumaan uuteen neuvottelukierrokseen vakavasti ja ilman varauksia.
Suhtautuminen on varmasti vakavaa ilman kehotuksiakin, mutta varauksia ei kumpikaan puoli jätä papereistaan. Myönteistä olisi jo se, että Saksan ja laajentumiskomissaari Olli Rehnin kaipaamaa vastuullista joustavuutta alkaisi pilkahdella asenteissa. Neuvottelut ovat turhia, ellei ole valmiutta tehdä realistisia kompromisseja.
Halutessaan myös Venäjä voisi ilmaista toiveensa kompromisseista. Sekin olisi myönteinen liikahdus.
Balkanin lähihistoria sisältää paljon vastaansanomatonta näyttöä siitä, millaisiin kauheuksiin johtaa korvien sulkeminen toista heimoa olevien tai toista uskontoa tunnustavien, samojen rajojen sisällä asuvien ihmisten näkemyksiltä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei menneisyydestä ole opittu juuri mitään.
Kosovon taisteluja pakoon lähteneitä ihmisiä on tullut erityisen paljon EU:n alueelle, myös Suomeen. Siksikin EU:lla on syytä aktiivisuuteen Kosovossa. Ensisijainen syy on tietysti se, että Kosovo kuuluu samaan maanosaan. Jokaisen eurooppalaisen on syytä toivoa Kosovon pysyvää rauhoittumista.