Kuopiossa varttunut Veikko Ahvenainen kuunteli jo kansakouluiässä kiinnostuneena naapurinpoikien harmonikansoittoa. Ensimmäisen kaksirivisen hän hankki 9-vuotiaana. Perhe oli köyhä, joten soittimen saadakseen Veikko keräsi romuja ja kuparilankaa, jotka hän myi romukauppiaalle. Kaksirivisen soittoa hänelle opetti Pietarin sirkuksessa soittanut ”Kuopion tunnetuin muikkukauppias” Matti Lundgren.
– Asetin jo nuorena päämäärän korkealle. Halusin tehdä parhaani kehittyäkseni mahdollisimman hyväksi soittajaksi. Alasta riippumatta on tehtävä paljon työtä, jotta saa hyviä tuloksia, Ahvenainen kertoo.
Pian Veikko halusi paremman, viisirivisen harmonikan. Sen saadakseen sinnikäs 11-vuotias teki pankkivekselin. 14-vuotiaana hän pääsi kesäksi haminalaiseen Sirkus Bonniin säestämään sirkustaiteilijoiden esityksiä.
– Seurasin tarkasti esimerkiksi trapetsitaiteilijan harjoittelua. Aloin harjoitella ahkerasti, jotta minustakin tulisi muusikkona yhtä taitava.
Ammattikoulun käytyään Ahvenainen aikoi hankkia lähinnä äitinsä toiveesta niin sanotun kunnon ammatin.
– Menin paikallisen kultasepän oppiin. Tanssien järjestäjät soittivat kuitenkin tiuhaan liikkeeseen ja pyysivät minua keikoille. Kultaseppä antoi minulle hienotunteisesti potkut sanoen ”Veikko, ehkä sinun on parempi lähteä soittelemaan”. Joten minun oli pakko antautua soittajanuralle, Ahvenainen naurahtaa.
Sittemmin Ahvenaisen ura lähti nousukiitoon. Vuosikymmenten mittaan hän on soittanut tuhansia soolokonsertteja ja tehnyt yli tuhat levytystä. Suomen lisäksi konsertteja on ollut muun muassa muissa Pohjoismaissa, Neuvostoliitossa, Pohjois-Amerikassa, Japanissa ja Kiinassa. Uran kohokohdaksi hän nostaa soolokonsertin Moskovan kuuluisassa Tšaikovskin konserttisalissa vuonna 1978.
Konsertti- ja tanssipaikkojen lisäksi Ahvenainen on esiintynyt myös kirkoissa. Hänen ohjelmistoonsa on kuulunut niin klassisen musiikin mestareiden tuotantoa, kansansävelmiä kuin varsinaisia harmonikkateoksia, joita hän on säveltänyt myös itse.
– Repertoaarin on oltava laaja ja kappaleet on valittava tilanteen mukaan, Ahvenainen sanoo.
Eksoottisin keikkaympäristö on ollut sikala.
– Olin 1960-luvulla Seinäjoella kiertueella orkesterini kanssa. Eräs maatilan isäntä kertoi soittavansa 200 sialleen levyjäni kovaäänisten kautta ja kysyi, voisinko tulla soittamaan niille Iitin Tiltun.
– Ajattelin, että mikäs siinä. Soitin kappaleen sikalan ovelta. Siat olivat hiljaa ja kääntelivät välillä päätään. Palkkiota en ottanut, vaikka isäntä halusi maksaa.
Ahvenainen harjoittelee soittamista päivittäin.
– Uusia konserttiohjelmia pitää opetella, ja päivittäinen harjoittelu pitää soittotekniikan kunnossa, hän kertoo.
Ahvenainen esiintyy pianoharmonikkaa soittavan vaimonsa Carina Nordlundin kanssa.
Ahvenainen kertoo pitäneensä aina huolta terveydestään. 60-vuotiaana hän aloitti maratonharrastuksen Martti Vainion esimerkin innoittamana. Maratoneja on takana 31. Nykyisinkin hän lenkkeilee säännöllisesti.
Ahvenainen uskoo myönteisen elämänasenteen olevan osaltaan pitkän iän salaisuus.
– Kannattaa ajatella aina positiivisesti, kuten Arvo Ylppökin sanoi. Soittaessa ei ehdi ajatella negatiivisia ajatuksia. Musiikki pitää mielen virkeänä.
Veikko Ahvenainen
Syntynyt 24.9.1929 Kuopiossa.
Asuu Jyväskylässä.
Aloitti harmonikansoiton 9-vuotiaana.
Ensimmäinen soolokonsertti Kuopion kaupungintalossa vuonna 1948.
Harmonikansoiton Suomen mestaruus vuonna 1957.
Esiintynyt yli 5 000 konsertissa.
Levyttänyt yli tuhat kappaletta. Ensimmäinen levytys vuonna 1955.
Säveltänyt/sovittanut yli tuhat kappaletta. Tehnyt myös sanoituksia.
Palkittu Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2010.
Kirjoittanut harmonikansoiton oppikirjoja, joita on käytetty vuosikymmenten ajan Suomen musiikkioppilaitoksissa.
Juossut 31 maratonia.
Naimisissa ruotsalaisen harmonikkataiteilija Carina Nordlundin kanssa.
Syntymäpäiväkonsertti Kuopion kaupungintalolla 24.9. ja juhlakonsertti Finlandia-talossa 5.10.