Pohjiksessa eli Pohjankartanossa ollaan kreikkalaisen draaman ytimessä. Teinit demonstroivat auktoriteettikapinaa ja ikäpolvien välistä ikuista ja tarpeellista kuilua itse keksimällään megismarssilla eli perinteellä, jossa hengaillaan puvut päällä (!) kauheaa energiajuomaa hakemaan.
Ja energiaahan sitä nyt kasvamiseen tarvitaan. Siitä seuraa tottelemattomille kaleeriorjille rangaistus, eivätkä he pääse juhlimaan muiden ysien kanssa vapautustaan koulun ikeestä. Vääryys ilman muuta.
Pelisilmä on kaikilta hukassa. Kollektiivinen ja ehkä jopa lainvastainen rangaistus suututtaa vanhemmat ja alkaa armoton viestien sinkoilu ja paheksunta, johon rehtorilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin piiloutua työpöydän alle ja odottaa sodan sammumista.
Harmiton juttu paisuu aikuisten väliseksi Troijan sodaksi, jota teinit, nämä megismarssin marttyyrit, katselevat huvittuneena ja voittajina kun aikuiset ovat toistensa kurkussa; mikä niitä oikein vaivaa?
Nuorisokulttuuria ei Opetushallitus voi luoda, sen tekevät edelleen, onneksi, nuoret itse.
Jukka Tervo
(nuoriso)musiikkiterapeutti ja kirjailija, Oulu