Keskusta valitsi odotetusti Oulussa puolueen työrukkaseksi ja puoluesihteeriksi Jarmo Korhosen. Valinta osoitti, ettei puolue luota riittävästi miellyttävän mutta harmaan Matti Vanhasen vetovoimaan.
Keskusta valitsi lauantaina Kärppien kotihallissa viisihenkisen johtonsa, jonka vetämänä se lähtee hakemaan vaalivoittoa ja toista pääministerikautta Matti Vanhaselle. Kun Vanhasen uudelleenvalinta oli pelkkä läpihuutojuttu, suurin mielenkiinto kohdistui siihen, millaisen tiimin hän saisi rinnalleen.
Kaikki muutkin valinnat puoluesihteerivaalia myöten sujuivat puoluekokouksessa ilman yllätyksiä. Entiset varapuheenjohtajat eli Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi ja Antti Rantakangas uusivat valtakirjansa - Lehtomäki suorastaan häkellyttävällä äänimäärällä. Vain 19 kokousedustajaa jätti äänestämättä häntä vaalissa, jossa hyväksyttyjä lippuja kertyi 1917.
Lehtomäki nousi kertaheitolla asemaan, jossa häntä pidetään - tahtoi hän tai ei - Vanhasen vahvimpana seuraajaehdokkaana. Lehtomäkeä maaniteltiin jo ennen Oulun kokousta Vanhasen haastajaksi, ja hän harkitsi asiaa ohimenevän hetken. Vielä ei ollut hänen aikansa, mutta se voi tulla, jos hän niin haluaa eikä möhli mahdollisuuksiaan.
Puoluesihteerivaalin voitti noin 60 prosentin ääniosuudella Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen, Iso K. Vaikka hän on kotoisin Pohjois-Karjalasta, hänet tunnetaan pohjalaisen rehvakkaana ja kovaäänisenä toiminnan miehenä. Ovenpielet ryskyvät, kun hän kulkee paikasta toiseen.
Kentän viesti oli selvä: pääministerin ja puoluejohtajan vaikeassa kaksoisroolissa taiteilevan Vanhasen rinnalle haluttiin nostaa väriä, menoa ja meininkiä. Vanhaselta surkeasti menneiden presidentinvaalien ja vuoden 2004 kunnallisvaalien tulos on säikäyttänyt keskustan kentän perusteellisesti. Se ei luota enää riittävästi miellyttävän ja mukavan Vanhasen viehätysvoimaan maaliskuun eduskuntavaaleissa.
Korhosessa puolue saa väriä kaupanpäällisinä yllin kyllin sikäli kuin hänen tukijoidensa kehuja ja hänen omia puheitaan on uskominen. Korhosella on kova näytöt vaalitulosten tekijänä. Hänestä voi tulla korkean profiilin puoluesihteeri, jollaisia keskustalla ei ole ollut sitten Seppo Kääriäisen kauden. Nyt kehut on kuitenkin kehuttu ja Korhosella alkaa lyhyen kuherruskuukauden jälkeen lupausten lunastuksen aika. Tiliä hän joutuu tekemään maalisvaalien jälkeen.
Vanhanen ei ottanut julkisesti kantaa puoluesihteeriehdokkaiden välillä, mutta on selvää, että Anneli Jäätteenmäen entistä vaalipäällikköä mieluisampi valinta hänelle ja häntä lähellä olevalle puolue-eliitille olisi ollut kansainvälisesti kokenut Mikko Alkio, joka työskentelee pääministerin avustajakunnassa.
Keskusta hyväksyi Oulussa myös uuden periaateohjelman ja löi uudelleen kiinni Nato-oven, ja se avautuu vain ylimääräisessä puoluekokouksessa. Hallituspoliittisesti kiinnostavinta on kuitenkin se, että keskusta kokee nyt päässeensä ylös presidentinvaalien jälkeisestä ahdingostaan ja luoneensa toimivat yhteistyösuhteet niin oikealle kuin vasemmallekin.
Puolue kokee voivansa valita hallituskumppaninsa, jos se voittaa eduskuntavaalit. Keskustan johto ei kuitenkaan halua kertoa etukäteen, onko SDP vai kokoomus sille mieluisampi hallituskumppani. Monet merkit viittaavat kuitenkin siihen, että keskusta valmistautuu jatkamaan ensi sijassa punamultayhteistyötä.