Harmaa talous on ulottanut juurensa aiempaa tehokkaammin eri toimialoille. Pimeää työtä teetetään yhä enemmän ja useammalla yhteiskunnan toimialalla, mutta eniten veronkiertäjiä löytyy edelleen palvelu- ja rakennusaloilta. Suosituimmat pimeät myyntiartikkelit ovat yhä olut, viini ja muut lailliset ja laittomat alkoholituotteet, pizza, grilliruoat ja videofilmit.
Viranomaiset eivät ole jääneet neuvottomiksi paisuvan ongelman kanssa. Verohallinnon Oulun, Lapin, Vaasan ja Uudenmaan yksiköt ovat perustaneet erikoisprojektin, jossa kalastetaan haaviin suurempia vippaskonsteilla eläjiä. Myös verottajan, poliisin ja ulosoton yhteinen rikoshyötyryhmä pyrkii Oulussa tehostamaan toimintaansa. Viime vuonna ryhmä onnistui saamaan rikoshyötyä takaisin valtiolle noin 850 000 euroa.
”Vaikka tarkastuksissa esille tulleet summat ovat pienentyneet, on ongelma paisunut koko ajan. Se johtuu siitä, että harmaata taloutta pyöritetään aiempaa enemmän yritysryppäissä, joiden toimintaan on välillä tosi vaikea päästä käsiksi”, sanoo verojohtaja Väinö Meriläinen.
Ongelman syvyyttä kuvaa se, että Oulun ja Kainuun verotoimisto takaisin saama verohyöty pienentyi viime ja toissa vuonna suhteessa 1990-luvun lopun vuosiin, vaikka tapauksien lukumäärä on kasvanut ja verottajakin on pystynyt irrottamaan enemmän voimavaroja tarkastuksiin. Verohallinnolla on koko valtakunnassa 600 tarkastajaa, joista 200 tutkii jo päätoimisesti harmaan talouden pesiä. Oulussa on irrotettu kolme tarkastajaa näihin tehtäviin ja lisäksi yksi on mukana päätoimisesti rikoshyötyä tavoittelevassa ryhmässä.
Rikoshyötyryhmän vetäjä, keskusrikospoliisin Oulun yksikön rikoskomisario Seppo Rautava sanoo niinikään, että työsarkaa olisi tarjolla vaikka kuinka paljon. Hän arvioi, että toistaiseksi on haaviin saatu vaivaiset viisi prosenttia kiinni saatavissa olevasta hyödystä.
”Näissä asioissa on pitkälle kysymys siitäkin, että kertaalleen tai useammankin kerran epäonnistunutta yrittäjätoimintaa jatketaan pimeästi eli oma menneisyys ei anna mahdollisuuksia perustaa yritystä tai yhtiötä. Ulosotossa varattomaksi ilmoittautuneet henkilöt saattavat pyörittää yritystoimintaa, joka ei ole rekisteröity eikä muutoinkaan yhteiskunnan kontrollissa.”
”Rikoshyötyryhmän perustaminen oli välttämätöntä, sillä yksikään kolmesta viranomaistahosta eli poliisista, verohallinnosta ja ulosottotoimesta ei selviäisi yksin näistä haasteista”, toteaa Seppo Rautava.
Viranomaiset ovat kautta Suomen saaneet jokin aikaa vinkkejä myös siitä, että ammattirikolliset ovat ryhtyneet pesemään muulla rikollisella toiminnalla hankkimiaan rahoja sekä harmaan talouden yrityksissä että laillisesti perustetuissa.
Vastuuta siirrettävä
Konkurssiasiamies Eero Lyytikäisen mukaan harmaasta taloudesta on tullut vaikea ongelma kaikilla niillä toimialoilla, joissa yrityksen toiminta saadaan potkaistua suhteellisen vähillä peruspääomilla liikkeelle konkurssin jälkeenkin.
Lyytikäinen repäisee kuitenkin harmaasta taloudesta irti niin sanotut kesämökkiurakat, joissa tuttava, kylän mies ja naapurin isäntä käy korjaamassa kesämökin katon.
”Näillä pikku urakoilla ei ole mitään kansantaloudellista arvoa. Perusvikana meillä on palkansaajan verotuksen korkeus. Harmaan talouden ongelmaa paisuttaa kaiken lisäksi se, että osa mukana olevasta työvoimasta on työttömyyskortistossa ja he tekevät pimeillä markkinoilla keikkaa. Vastuuta pitäisi mielestäni siirtää työntekijöille ja ammattiliitoille siten, että työntekijät hoitaisivat itse verojensa ja sotumaksujensa maksun ja ammattiliitot velvoitettaisiin valvomaan, että näin myös tapahtuu”, toteaa Eero Lyytikäinen.
Vaihtoehtoisena ratkaisuna konkurssiasiamies nykäisee esiin yrityksiin nimettävän lisenssioidun henkilön, joka vastaisi siitä, että työntekijöiden osalta yhteiskunnalliset velvoitteet tulisi hoidettua asianmukaisesti. Henkilön pitäisi olla irrallaan yrityksen johdosta.
”Tämän järjestelmän heikkoutena on se, että useissa pikku yrityksissä ei ole paljoa työvoimaa. Niissä taidetaan työskennellä hana per ukko -periaatteella”, tuumii Eero Lyytikäinen.
Räikeimmät harmaan talouden yrittäjät jättävät sekä arvolisäverotilitykset että muut verot ja sotumaksut hoitamatta ja nappaavat saman alan rehellisesti toimiviin yrityksiin verrattuna jopa 40-45 prosentin suuruisen kilpailuedun.
Koko valtakunnassa pimeään talouteen ajautuvan rahan määräksi on vuositasolla arvioitu jopa viideksi miljardiksi euroksi.
Konkurssihakemuksia on viime vuosina tehty vuosittain hieman yli 3000. Hakemuksista suurin osa perutaan ja aloitetuistakin konkursseista yleensä puolet raukeaa varojen puuteeseen. Noin tuhat hakemusta johtaa täysimittaiseen konkurssikäsittelyyn.