Nuoriso vähenee, pienemmistä kaupungeista ja etenkin maaseudulta. Vanhukset valtaavat joka kolkan.
Pari viikkoa sitten tosissani havahduin. Tuijotin oikein hitaasti tätä muuttunutta maailmaa.
Paikka oli kutistuvan kaupungin keskusta, kerrostalon porraskäytävä, ensimmäinen kerros. Paikka, joka normaalisti pullistelee lastenrattaita. Nyt näin ei ollutkaan. Tila oli täynnä rollaattoreita.
Ihan tavallinen kerrostalo se oli, ei mikään vanhusten palvelupesäke. Siinä ne olivat, kaksi rinnakkain alatasanteella. Jatkoin kävelyäni ja juuri kun olin toipumassa edellisestä näystä, seuraavassa porraskäytävässä sama juttu. Kaksi rollaattoria siististi vierekkäin. Lastenrattaita ei missään - mihin ne olisivat mahtuneetkaan.
En tohtinut kuikata peremmälle asti. Varmasti ilmoitustaululla olisi seisonut lappu, että lastenrattaita ei saa säilyttää porraskäytävässä.
Kuka kieltäisi rollaattorit tukkimasta käytäviä? Kuka nuori perheellinen kyttäisi pahansuovasti postiluukusta, kun vanhukset kolistelevat rollaattoreillaan ahtaaseen hissiin.
Ei ole pitkäkään siitä, kun vanhukset olivat harmaata massaa, haaleisiin sävyihin sulautuvaa joukkoa. Nyt seniorit ovat suuna päänä kuuluttamassa oikeuksiaan. Toisaalta, miksi nykyajan varttuneet tyytyisivät pirtin nurkkaan ja muuhun vähään, kun he eivät keski-iässäänkään tehneet niin. Tahti on yhtä luja kuin nuorisolla: Kuubaan nyt ja heti, ja reppumatkalle Kaakkois-Aasiaan vielä ennen vuoden loppua.
Ikääntyvä kansanryhmä ei harrasta enää nuoruutensa mallin mukaan kansantanhuja. Tiitterät harmaat pantterit ovat siirtyneet spinningiin ja tukkivat kuntosalit nuoremmilta yrittäjiltä. He pukeutuvat kuin nuoret, kesällä trendikkääseen limenvihreään ja syksymmällä tiukkoihin farkkuihin. Vallitseva kulttuuri muuttuu myös metsässä. Poissa ovat ajat, jolloin ketterät kolmekymppiset kipittivät syksyn sesongissa hirvien perässä. Yhdessäkin maaseutupitäjässä viikko sitten hirvipeijaisten osanottajien keski-ikä kapusi 75:een. Ei ihme, että kukaan ei ollut päissään.
Sukupolvien välistä taistelua käydään myös työpaikoilla. Paljon rajummin merkityksin tosin. Pätkätöissä orjuutetut, hyvin koulutetut alle kolmekymppiset odottavat kieli pitkällä ja välillä vyön alla, että eläkeiän kynnyksellä kieppuvat vakituiset tekisivät tilaa. Jättäisivät paperien siirtelyn, siirtäisivät eteenpäin hiljaista tietoaan ja avaisivat työhuoneensa oven kovaan tahtiin tottuneille nuorille tekijöille.
Jonkinlainen sukupolvikuilu kasvaa siinäkin, että eläkeläiset aina ja takuuvarmasti äänestävät reippaammin kuin nuoriso ja saavat vaikutusvaltaa, tai ainakin oman mielensä mukaisia päättäjiä. Vanhojen valta ei ainakaan vähene. Etenkään 20 vuoden päästä kun nykyiset keski-ikäiset harmaissa hapsissaan köpöttävät vaaliuurnille, täyttämään kansalaisvelvollisuuttaan yhtä ahkerasti kuin he nytkin tekevät. He tekevät sen vaikka rollaattoriinsa tukeutuen.
Kun 16-vuotiaat nuoret eivät tunnu saavan äänestysoikeutta edes kunnallisvaaleissa, pitäisikö äänestykseen asettaa myös yläikäraja - tai rollaattorirajoitus?