Pohjois-Euroopan suurin kultaesiintymä ei ole mitään vaskaajien valtakuntaa. Suurikuusikossa on turha lähteä lautanen kädessä etsimään hippuja, sillä malmiossa hienojakoisena piilevä jalometalli on liuotettava esille modernein konstein rikastamalla.
Louhittavat määrät ovat valtavia, mutta valmis kaivos pyörähtäessään täydellä kaasulla käyntiin vuoden 2008 kesällä pullauttaa sisuksistaan vain reilun harkon (harkko painaa16 kiloa) päivässä. Tuntuu äkkipäätä ajatellen vähäiseltä parin sadan työntekijän päiväpanokseksi, mutta kulta on arvokasta tavaraa ja yhä ylemmäs kultaunssin hinta kiipeää.
"Ei tämä pahalta näytä", kaivoksen paikallisjohtaja Heino Alaniska tuumaa.
Kaivoksen toimintakuluiksi on laskettu 250 dollaria unssilta (unssi = 31 grammaa), kun kullan markkinahinta on noin 650 dollarin paikkeilla. Jos kullanhimo maailmalla pysyy likikään näillä lukemilla, kaivoksen omistava kanadalainen Agnico Eagle Mines peittää kepeästi myös 110 miljoonan euron pääomakustannuksensa.
Perustoja valetaan,
dumpperit töissä
Ei ihme, että Suurikuusikossa on pantu iso hihna päälle. Varsinainen kaivospäätös syntyi kesäkuun alussa, mutta sitä ennen on tehty vuosia valtavasti töitä. Nyt kaivosta rakennetaan tiukalla aikataululla: Hallinto- ja huoltorakennuksen pohjat ovat työn alla, samoin rikastamon, paketin kalleimman yksikön betonityöt on aloitettu, avolouhoksella dumpperit rahtaavat maamassoja.
"Tekijöistä ei ole ollut ongelmaa. Vielä ei ole tarvinnut lähteä Lapin läänin ulkopuolelle", Ahma insinöörit Oy:n hallituksen puheenjohtaja Antti Kuivalainen huomauttaa. Insinööritoimisto vastaa kaivoksen avaamiseen liittyvistä projektijohto- ja rakennuttamistehtävistä.
"Tämä on meille kaikille iso juttu", sanoo työmaalla urakoiva kittiläläinen maansiirtoyrittäjä Jorma Vainio, jolla on parhaillaan kymmenkunta konetta Suurikuusikossa. Vainio veikkaa, ettei jatkossa paikallisin voimin pärjätä.
Kaivoksen lopullinen kotimaisuusaste on toistaiseksi arvoitus, mutta se voi kohota korkeaksikin, sillä Suomesta löytyy melkoisesti kaivosalan osaamista myös koneenrakennuksessa.
Kittilän kaivoksesta tulee yksi suurista suomalaisista kaivoksista. Siellä louhitaan vuodessa miljoona tonnia, josta kultaa saadaan vuosittain 4 700 kiloa. Malmissa oleva kulta saadaan talteen noin 90-prosenttisesti.
Kullan liuottamiseen käytetään syanidia. Syanidi on käytössä valtaosassa maailman kultakaivoksia. Aluksi ajatellun bakteeriliuotuksen sijaista Kittilässä päädyttiin autoklaaviliuotukseen, jossa selvitään paljon vähemmällä syanidilla.
Kaivokseen kohdistuneet suurimmat pelot ovat johtuneet juuri syanidin käytöstä ja läheisen Seurujoen tulevaisuudesta. "Hallittavissa oleva ja turvallinen prosessi", Alaniska vakuuttaa.
Kittilän kaivosta seurataan tarkalla silmällä. Se on ensimmäinen uuden ympäristövaikutusten arvioinnin lain mukainen kaivos Suomessa. "Me olemme mallina ja silmätikkuna muille", kaivoskonkari toteaa.
"Tämä täyttää uuden kaivoslain vaatimukset", Kuivalainen kertoo ja sanoo, ettei uusi kaivoslaki tule viivästyttämään avaamista. Joissakin puheenvuoroissa on epäilty uuden kaivoslain jarruttavan avaamista.
Kairaajat etsivät
uutta louhittavaa
Näillä näkymin kaivoksen elinikä on 13-14 vuotta, mutta koko ajan tehdään hartiavoimin töitä uuden louhittavan paikallistamiseksi alueella. Suurikuusikko onkin maan suurin malmintutkimustyömaa: Neljän geologin ja puolen tusinan koneen kairausporukka etsii houkuttelevia kultamalmioita. Esiintymän tutkimiseksi kairat ovat poranneet tähän mennessä yli 150 kilometriä reikää.
"Tällä tavalla varmistetaan tulevaisuutta Tutkimustoiminta on yhtiön elämän henkivakuutus", Alaniska perustelee. Suurikuusikko on kolmannes Agnico Eaglen varannoista. Monet ovat jo vankasti sitä mieltä, että kaivoksen taru ei lopu virallisesti määriteltyyn elinikään.
Ensimmäiset 6-7 vuotta kultamalmia kaivetaan kilometrin pituisella ja 400 leveällä avolouhoksella. Avolouhos kaivetaan 150 metriin. Mutta jo syksyllä alkaa maanalaiseen louhintaan tarvittavan vinotunnelin rakentaminen. "Emme tiedä vielä, onko malmia 450 metrin alapuolella", Alaniska sanoo.
Malmion koko ja pitoisuus ratkaisevat sen, kuinka syvälle kaivosmiehet tunkeutuvat.