Rippikoulupapin opetuksista Torniossa nousseelle jupakalle lyötiin alkuviikosta mahdollisesti piste, kun Oulun piispa Samuel Salmi linjasi, mitä ja miten rippikouluissa tietyistä asioista opetetaan. Anteeksipyynnön esittivät Tornion kirkkoherra sekä tyrmistystä mielipiteillään aiheuttanut pappi. Hyvä näin, ja vielä parempi jos tapahtuneesta otetaan opiksi myös vastaisen varalle. Aivan varmana tätä ei kuitenkaan osaa pitää, sen verran paljon kiihkomieltä oppikiistojen ympärillä kirkossa tätä nykyä leijuu.
Siitä mitä Tornion rippikoulupappi opetuksessaan todella sanoi, ei osapuolten toisistaan eroavien kuvausten pohjalta saa täyttä selkoa. Kiihkomielisiä kantoja on Oulun hiippakunnan tiedotteenkin perusteella esitetty joka tapauksessa naisten oikeudesta toimia pappina, homoseksuaalisuudesta ja lestadiolaisuudesta.
Rippikoulussakaan ei tarvitse vaieta siitä, jos jostakin kysymyksestä on kirkossa erilaisia näkemyksiä. Kyseenalaista kuitenkin on, jos pappi esittää omat näkemyksensä ehdottomana totuutena, kyseenalaistaa muiden kirkon jäsenten vakaumuksen ja hyökkää rippikoulut järjestävää kirkkoa kohtaan. Pakko on ihmetellä kyseisen papin valitsemista rippikoulutehtäviin. Eivätkö hänen näkemyksensä olleet tiedossa etukäteen?
Nyt koettu jupakka avannee taas ovia kirkosta lähteville. Jos rippikoulu jättää jälkeensä lähinnä ahdistusta, sen kokenut joukko tuskin hetikohta kirkon ovista sisään astuu, oli saarnastuolissa sitten liberaaliteologi tai kovan linjan vanhauskoinen.
Uskonnollisten oppikiistojen sovittelu on vaikeaa. Asioista helpottaisi, jos osapuolet todella kilpailisivat toinen toisensa kunnioittamisessa niin kuin kirkon elämän pääohjeistuksessa kehotetaan.