Oulu Ehdoin tahdoin ei kannata jättää käyttämättä tilaisuutta. Näin tuntuu mietiskelleen keväisemmän ja nuoremman Helsingin flamencoviikon rinnalla elävä varttuneempi tamperelaistoveritapahtuma, joka on ottanut pelastusrenkaakseen suomalaisflamencon. Niiltä jäljiltä Tampereen viikko on 28.-30.7. suomalaistakin suomalaisempi. Alkuperäisväri vilahtaa vain kurssipuolella.
Flamencoksi on tosiaan suomalaisvoimin taivutettu viime aikoina yhtä lailla Kalevalaa kuin norjalaiskuvataiteilijan elämää ja naissuhteita.
Oulussa kotiaan pitävä Pohjoinen Flamenco on sen sijaan tarttunut härkää sarvista eikä ole asialla yksin.
Se espanjalaisen Federico Carcía Lorcan kuvaus, missä kello viisi iltapäivällä ei tarkoita suinkaan teehetkeä vaan kuoleman ja härän läsnäoloa, astuu kantaesityksenä NuKun näyttämölle 23.8.
Pohjoisen Flamencon kumppanina toteutuksessa on Laulustudio Kaj Chydeniuksen Toppilan studio. Itse asiassa koko idea on studion musiikkimiehen Hannu Sirénin älynväläys.
Musiikki, laulu ja tanssi
Hiekkaan valunut veri -teoksen syntypolku on polveileva.
Ensinnäkin tarvittiin ennen 1936 kuolemaansa elänyt Lorca. Toisekseen sitä ennen lukemattomia elonkamppailuja.
Kolmanneksi juuri tämän idean taustalla luuraa Chydenius ja hänen sävellyksensä nimenomaan Matti Rossin suomentamaan Lorcan runoelmaan, joka tunnetaan nimellä Valituslaulu Ignacio Sánchez Mejíasin kuoleman johdosta.
Seuraava linkki syntyikin Laulustudio Kaj Chydeniuksen ansiosta. Nimikkeen suojassa Chydenius organisoi nykyään sävellystensä esitystuotantoa ja toimintaa. Kyseessä on pohjimmiltaan valtakunnallinen esiintyjien verkosto, jota riittää Kai Hyttisestä Teatteri Vanhan Jukon väkeen. Toppilan studio on oululainen lenkki, jonka työrukkanen Sirén on.
"Teos tuli mua vastaan, kun olen puhtaaksikirjoittanut Chydeniuksen töistä nuottigrafiikkaa kokonaisuuksina kustantajalle, siis Lovelle. Siinä vaiheessa totesin, että siinähän on Lorcaa, joka on ollut 70-luvun opiskelija-ajoista yhtä lähellä sydäntä kuin Leinon Eikka. Vuosi sitten Meri-Oulun aikaan heitin idean Pohjoiseen Flamencoon Soili Heikkiselle (nyk. Moilanen)."
Chydeniuksen runoelmasävellys on pohja. Esitysryhmä on saanut vapaat kädet sovitustyölle omalle kokoonpanolleen, mutta ei siinä kaikki. Chydeniuksen 35 minuuttisen pohjan päälle rakentuu vielä reilut parikymmentä minuuttia jo olemassaolevista teemoista kehiteltyjä tai vallan uusia osuuksia, jotka on omistettu tanssille.
"Me rakennettiin kokonaisuutta monta kuukautta, keskusteltiin näkemyksistä, ideoista. Sinä aikana esittelin laulamalla ja pianoa rämpyttämällä Kajn sävellystä. Tämä on ollut ihanasti dialoginen prosessi", vakuuttaa Sirén, joka itse kuuluu Hiekkaan valuvan veren muusikko-/laulajakokoonpanoon.
Oma tulkinta tämä on
"En sanois, että on oltu uskollisena Lorcalle, koska mie en ymmärrä mitä sellainen uskollisuus tarkoittaa. Tää on omalta kohalta meijän tulkinta", linjaa ohjaaja Kirsimarja Törmänen taustanaan teoksen tanssijavoimat, kymmenkunta pohjoista flamencolaista sekä ensi siiveniskunsa teoksella koreografina ottava Krista Saaranen. Hän on Pohjoisen Flamencon kasvatti ja aloittaa nyt Soili Moilasen äitiysloman aikana syksyllä yhteisössä tuntiopettajana.
"Miulle Lorcan runoelmassa on kyse kuolemasta, nimenomaan yhden ihmisen henkilökohtaisesta tunnoista kun hän kohtaa kuoleman. Kun kuolema tulee niin lähelle, että lähtee filminauhat pyörimään", kun 600 kiloinen härkä tulee kohti ja olet jähmettyneenä kauhusta.
"Piti saada lavalle toreadoreja, jotka ovat ikään kuin Ignacion (roolissa Marko Keränen) varjoja. Tanssi on tällöin hyvin maskuliinista. Siitä se lähti tulemaan visiona koko juttu."
"En ymmärrä härkätaistelusta höykäsenpöläystä, mutta mikä on universaalia on kuolema. Ja mulle kyllä kolisee Lorcan esittämä tapa kohdata se. Mennään rinta rottingilla. Kuolema on vihollinen, josta on saatava selkävoitto. En suinkaan allekirjoita näkemystä, mutta tykkään uhmasta ja valtavasta voimasta, mikä tässä runossa on. Kuolema ei siinä ole mikään autuaallinen paikka, jonne mennään lepäämään ja missä kahleet kirpoutuvat."