Oranki Art Pellon Orangissa syyskuun puoliväliin saakka.
Orangin seitsemäs kesä on muuttanut sorakuopan reunaharjun veistospuistoksi. Teoksia on jo niin tiuhassa, että ensi kesänä alue laajenee harjun toiselle puolelle kohti suopainannetta.
Vaikka uudella vuosikerralla ei teemaa olekaan, niin yhdistäjäksi nousee materiaalina käytetty puu.
Pasi Karjulan yhdestä puusta veistämät talot ovat tekijälle tyypillistä karkeankomeaa veistojälkeä. Juhani Tuomisen maalausten hahmot kirpeine väreineen ovat siirtyneet kolmiulotteisena metsään. Ylhäältä harjulta katsoen dervissien tanssi näyttää kulkevat piirissä, lähempänä rytmi muuttuu.
Sauli Miettusen työssä ohut puu kiertyy taivasta vasten kohoavaksi tornimaiseksi muodoksi. Miettusen vanhoja teoksia on hieman etsittävä puiden lomasta, niiden kiemurat ovat kuin luonnon muotojen variointia.
Mutta uusi teos irtoaa jo mittakaavaltaan ympäristöstä ja muistuttaa jäykkyydessään vartiossa seisovaa sotilasta.
Martti Kukkosen männynrungoista koottu kuutiorakennelma on piirrosviivamaisen kevyt. Mäntyviiva rajaa ilmakuutioita irti ympäristön vapaista luonnonmuodoista.
Puulinjasta poikkeavat Teuvo Tuomivaara ja japanilainen Fumiko Azuma. Tuomivaaran kivinen heinäsuova on kuin muistomerkki tuhansille kivestä raivatuille peltohehtaareille.
Vehnäjauhopapereille maalatussa teoksessaan Olemattomuus Azuma toivoo yleismaailmallista suunnan muutosta. Kulutuksesta ja tavaran haalimisesta, jatkuvasta haluamisesta luopuminen voisi antaa uuden mahdollisuuden.
Azuma suhtautuu pohjoiseen luontoon kunnioituksella: paperi tulee liukenemaan kesäsateissa olemattomiin.