Hulda-vauva tuhisee äitinsä Harriet Urposen rinnalla tyytyväisenä maitoa imien. Välillä pikkuneiti pitää tauon. Hän tuijottaa hetken äitiään suurilla silmillään ja hellyttävän hymyn jälkeen hamuaa uudestaan rinnan suuhunsa.
-- Kahdeksan viikkoa tätä ollaan harjoiteltu. Vasta nyt imetys on alkanut sujua niin, että tästä osaa nauttia ihan oikeasti, oululainen Urponen kertoo.
Kansanterveyslaitos toivoo, että muillakin imetys sujuisi yhtä jouhevasti. Se on asettanut asiantuntijaryhmän valmistelemaan Suomeen ensimmäistä valtakunnallista imetysohjelmaa, jonka tarkoituksena on saada yhtenäiset imettämisen hoitokäytännöt. Nyt ne vaihtelevat alueellisesti ja sairaaloittain.
-- Olisi hyvä, jos vauva olisi jo synnytyssalissa ihokontaktissa äidin kanssa. Hänen pitää saada rauhassa etsiytyä rinnalle. Lisäksi äidin täytyy voida vierihoitaa lastaan vuorokauden ympäri, terveystieteiden tohtori, lehtori Leena Hannula Helsingin ammattikorkeakoulusta muistuttaa.
Asiantuntijaryhmässä toimiva Hannula kertoo, että vastasyntynyt saatetaan viedä kiireellä pestäväksi ja puettavaksi. Joissakin sairaaloissa mahdollisuus ympärivuorokautiseen vierihoitoon toteutuu huonosti ja vauvat siirretään yöksi lastenhuoneeseen.
Valmisteilla olevan imetysohjelman yksi tarkoitus on lisätä imettämiseen liittyvää tietoa sekä hoitajille että vanhemmille. Hannulan mukaan erityisesti neuvoloissa pitäisi olla enemmän tietoa ja taitoa imettämisestä ja siihen ohjaamisesta.
Moni saa lisäruokaa jo sairaalassa
Imetyksen sujumista haittaa myös lisämaidon hanakka tarjoilu.
-- Suomen synnytyssairaaloissa noin 75 prosenttia vauvoista saa lisämaitoa. Tämä on paljon enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava osuus on vain parikymmentä prosenttia, Leena Hannula vertaa.
Hänen mukaansa käytäntö on pulmallinen siksi, että runsas lisämaidon antaminen vastasyntyneelle hidastaa äidin omaa maidoneritystä ja voi vaikeuttaa imetyksen alkamista.
-- Jos lapselle on annettu lisämaitoa synnytyssairaalassa, hyvin herkästi äidit jatkavat korvikkeen antoa myös kotona, Hannula harmittelee. Keskeisenä ongelmana on monen äidin pelko siitä, että heiltä ei erity riittävästi maitoa. Näin kävi myös Harriet Urposelle.
-- Huldan syntymäpäivänä yksi kätilö väitti nähneensä yhden maitopisaran. Minä näin sen vasta kolmantena päivänä. Silloin uskoin, että vauva saa rinnoista jotakin, hän muistelee.
Hulda-vauvalle tarjottiin lisämaitoa jo sairaalassa. Urponen kertoo, että se tuntui kauhealta epäonnistumiselta.
-- Lisäruoka sairaalassa oli jonkun toisen äidin maitoa. Se oli silti kamalaa. Vielä kamalampaa oli kuitenkin antaa kotona vauvalle kaupan korviketta. Ensimmäisellä kerralla itkin asiaa varmaan pari tuntia.
Jopa kymmenen tuntia rinnalla
Leena Hannula harmittelee, että turhan usein lapsen itkuisuus ja kitinä tulkitaan näläksi, vaikka riittämätön ravinnonsaanti antaa muitakin merkkejä itsestään. Hänen mukaansa onnistuneeseen imettämiseen ei löydy vippaskonsteja. Paras keino maidon tuloon on pitää lasta mahdollisimman tiheästi rinnalla.
-- Kolmen lapsen äitinä soisin, että työssä käyvä nainen kerrankin heittäytyisi ihanaan vuorovaikutussuhteeseen vauvansa kanssa.
Harriet Urponen on tehnyt juuri näin. Hän laskeskelee imettävänsä Huldaa ainakin kymmenen tuntia päivässä, eikä ole siitä moksiskaan.
-- Haluan imettää mahdollisimman pitkään. Olen etuoikeutettu, kun saan olla hänen kanssaan tässä tilanteessa. Parasta on äidin ja vauvan välinen yhteys, Urponen suitsuttaa, asettelee imetystyynyä paremmin ja jatkaa lapsensa syöttämistä.