Työmiehiä, suunnitteluporukoita, kutsuvieraita ja rakennuttajan edustajia - siis harjannostajaisväkeä.
Kaikki ovat siistissä kunnossa ja suhteellisen asialliset vetimet yllään: parhaiten pukeutuneilla on kravatti suorassa, housut prässättynä ja kello kiiltävänä.
Toisin oli ennen. Aika moni oli harjannostajaispäivänä huppelissa jo aamutuimaan.
Menot sen kuin paranivat iltaa kohti. Harjannostajaispullo livahti rakennusliikkeeltä työmiehen taskuun ja rakennuttajan tarjoamien antimien joukossa oli tupakatkin.
"Alkoholi on harjakaisista jäänyt. Hernekeiton kanssa on tarjolla keskiolutpullo, mutta siihen se jää", nelisenkymmentä vuotta harjannostajaisia nähnyt Jorma Eskola tuumaa.
Tai oikeastaan ei se aivan olutpulloon jää: "Minä olen perinteitä kunnioittanut sen verran, että ostan harjannostajaispullon meidän työntekijöillemme. Olen ostanut suomalaisperinteisen kossupullon", Eskola täsmentää.
Perjantaina kossuja meni taas jakoon, kun nivalalaisen teollisuusyrityksen Pro Estoren uuden hallin harjannostajaisia juhlittiin. Eskolan johtama Nivalan Rakennuspalvelu on rakentanut hallia.
Kovin kosteisiin ilonpitoihin Eskolan tai muidenkaan työmiehet eivät nykyään ryhdy.
"Ennen osa porukasta saattoi jäädä työmaalle, kun oli olutta ja ehkä konjakkia. Jotkut saattoivat istua pitkäänkin. Ei pitkiin aikoihin olla oltu sillä tavalla enää juhlatuulella."
Mikäli rakennuttaja ei älyä järjestää harjannostajaisia ajoissa, voi rakennusporukka muistuttaa asiasta nostamalla väärinpäin käännetyn harjan tai kuivuneen kuusen talon harjalle.
"Jos harjannostajaisia ei rupea kuulumaan, katsellaan kuiva karahka, joka laitetaan harjalle. Olen sellaisen nähnyt", Eskola kertoo.
Takavuosina harjannostajaiset järjestettiin rakennustyömaalla. Nykyään juhlallisuudet ovat erillisessä juhlapaikassa.
"Yksi syy on varmasti, että ennen ei ollut samalla tavalla lounasravintoloita tai muita paikkoja, mihin olisi voitu mennä. Nykyään työmaa käydään vain katsomassa ja sitten mennään lounasravintolaan."
Vaikka juhlapaikat ovat vaihtuneet, juhlan juoni ei ole juuri muuttunut.
"Aivan samalla kaavalla mennään kuin aiemminkin. Lippu laitetaan harjalle sopivaan kohtaan ja tutustutaan työmaahan. Sen jälkeen on harjannostajaistilaisuus hernekeittoineen, kahveineen ja puheineen."
Monet harjannostajaistarinat takavuosilta eivät ole painokelpoisia, mutta mielenpainuvia muistoja juhlista on jäänyt.
"Helsingin seudulla Suomen huiput saattoivat olla Rautavaarasta lähtien esiintymässä", Eskola muistelee.