Der Struwwelpeter - Jörö-Jukka Lieder. Veikko Pihlajamäen suomenkielinen riimittely. V.-P. Bäckmanin kymmenosainen laulusarja barytonille ja pianosäestykselle. Edition Marras Workshop, Vammala 2002.
Kaikki arkipäivän lastenhoidon kanssa tekemisiin joutuneet tietävät, mikä käytännön arvo on lahjonnalla, uhkailulla ja kiristyksellä. Joka ei ole koskaan niitä missään muodossa kokeillut, paiskatkoon vapaasti ensimmäisen kiven vaikka tähän suuntaan.
Varsinkin lahjonnan varjoon on nykyaikana jäänyt se tehokkaampi konsti, vanha kunnon pelottelu, jonka inhat muunnelmat ovat monelta päässeet käytön puutteessa unohtumaan.
Esimerkki hammashoidon alalta: "Jos et pese hampaitasi, sinulle tulee yhtä paljon mustia paikkoja kuin isille", on aika neutraali suu auki -näyttöversio. Pesee jos muistaa.
Kukapa enää uskaltaisi vuodattaa ääni väristen: "Pese hampaat, riiviö, ja vähän äkkiä, tai tulee hammashoitolan valkotakkinen naamariakka ja repii ne yks kerrallaan pois! Ja kipiästi käy, se on kuule varma!" Säväyttää taatusti (mutta tehosta ei silti ole takeita).
Pelottelumuistin virkistämiseksi ja ideapankiksi kannattaa aluksi selailla juuri ilmestynyttä suomalaisversiota Heinrich Hoffmannin kuvakirjaklassikosta Jörö-Jukka.
Siinä lapsille opetetaan hyvän ja turvallisen käytöksen perusasioita nimenomaan vääristä valinnoista koituvien kauheuksien voimalla. Pauliina palaa kuoliaaksi tulitikkuleikin seurauksena, kraatari leikkaa Konradilta peukalot koska hän ei ajoissa lopettanut niiden imemistä, Soppa-Kaspari laihtuu ja kuolee pois kieltäydyttyään ruoasta.
...Vie pois tuo kurja soppasi! sen syönti multa toppasi!
Neljännen päivän aamuna, on Kaspar lankahaamuna. Kun viides vihdoin koittavi, niin silloin kuolo voittavi.
Uusi laitos pitää sisällään myös samannimisen laulusarjan barytonille ja pianosäestykselle, joten kyseessä on itse asiassa riimitetty laulukäännös. - Ahaa, "Jos et vähän äkkiä pese niitä hampaitasi, isi laulaa kolme osaa Jörö-Jukkaa!" Alkaa naperon harja suihkia.
Heinrich Hoffmannin riimit on kääntänyt 82-vuotias tamperelaiskirjailija Veikko Pihlajamäki. Laulusarja on Vammalassa asuvan säveltäjä-muusikko-kuvataiteilija Veli-Pekka Bäckmanin nuottikynänjälkeä.
Värikkäässä kirjassa on laajasti hyödynnetty Hoffmannin omintakeista akvarellikuvitusta vuodelta 1858.
Riimitykset ja sävellyksetkin seuraavat mahdollisimman tarkkaan alkuperäisteosta, mikä tietysti asettaa rajansa sekä runon lennolle että sävellykselle. Vaan pikkumukavaa perinteen kieltä Veikko Pihlajamäki on onnistunut hellyydellä paperille laittamaan.
Joulu johtaa seimineen lapset kelpo käytökseen; keiton syövät jättämättä; leivänpuolta syrjimättä; leikkiessään leluillansa eivät piinaa meluillansa; pienet sallii kävellessään äidin käden kätösessään, Pukki heille lahjat suo, kauniin kuvakirjan tuo.
Suomennosten rinnalla juoksee vielä alkuperäinen saksankielinen teksti. Pihlajamäki ja Bäckman ovat tähdänneet siihen, että sarja olisi laulettavissa kummalla kielellä tahansa.
Jörö-Jukka-laulut tuskin aiheuttavat ylivoimaista päänvaivaa perustason ylittäneille pianisteille ja laulajille, vaikka läpisävellettyinä ne eivät ole kenen tahansa ensi näkemältä esitettävissä.
Säveltäjän tausta onkin kevyen musiikin, nimenomaan folkin puolella. Hän jättää tilaa tulkinnoille.