Reitti kulki kaupunginosassa, jossa en ole ennen käynyt ja avasi uuden näköalan tuttuun kaupunkiin.
Ei välttämättä kovin jännittävää. Pyöräilijät ja vastaan tulleet lapset eivät edes yrittäneet käydä päälle. Omakotitalot voivat herättää joissain harhailijoissa kateutta.
Otetaan väärän kaupungin kartta, katsotaan kartalta jokin lähtöpiste ja paikka, johon halutaan päätyä. Sitten vain edetään kartan mukaan. Harhailun kannalta on aina parempi, jos kartanlukutaito on olematon ja outo ulkomaa-kotimaa-vaihtelu vielä sekoittaa pasmat lopullisesti.
Kollajanpuiston kulmasta Karjasillalta se alkaa, nimittäin Pamplonan härkäjuoksun reitti. Hiljaista on. Vain kastemadot mönkivät asvaltilla. Pyöräilijöitä tosin suhahtaa ajoittain ohitse niin paljon, että vaikutelma kaikkialla rynnivistä häristä syntyy kuin luontojaan. Vain mölinä puuttuu.
Kartalla reitti kääntyy vasemmalle kahden korttelin jälkeen, mutta entäs jos kortteleita ei olekaan kuin yksi? Ei se varmaan ole niin nuukaa: nythän harhaillaan.
Omakotialueen arkista rauhaa ei sadepäivänä tunnu rikkovan mikään. Uteliasta autoilijaa paperilappuaan tutkaileva ja oikeita suuntia arvioiva kulkija vaikuttaa kiinnostavan kovasti. Eipä ukko arvaakaan olevansa parhaillaan härkäjuoksun reitillä.
Kun omakotialueelta on harhailtu Karjasillan kerrostaloalueelle, johtaa reitti taas omakotialueelle. Vastaan tulee kerrassaan pelottavia olentoja: kolme kappaletta pieniä lapsia on irti! Johan kuuluu mölinääkin. Sen aiheuttaa vanha tuttu syy: kolmannen jääminen kauemmaksi kahdesta muusta.
Pamplonassa reitti päättyy tietysti härkätaisteluareenalle. Oulussa päätepiste on itse asiassa jokseenkin samantapainen: Raksilan pesäpallostadion.
Hyvää:
Huonoa: