Kun ihmisen aivoihin iskeytyy kaksi 5,3-millistä haulia, on elämän päättyminen enemmän kuin todennäköistä.
Kalajokisen Laakon perheen onneksi maailmassa tapahtuu ihmeitä. Isä-Harrin pelastuminen tammikuisesta metsästysonnettomuudesta oli ihme isolla I-kirjaimella.
Epäonninen kettujahti päättyi metsästyskaverin karkeaan virhearvioon ja harhalaukaukseen. Laakko sai kehoonsa yksitoista haulia, joista yhdeksän pään alueelle.
Metsästyskaverien ja ensihoitajien ripeys sekä suomalainen lääketiede pelastivat Laakon elämän jatkoajalle.
Tarina olisi voinut saada myös toisenlaisen lopun. Metsästysonnettomuuksissa kuolee vuosittain 0-2 ihmistä. "Elämäni jatkuu. Siitä olen kiitollinen", kolmen lapsen isä sanoo ja pyyhkäisee kyyneleen silmäkulmastaan.
Onnettomuuden jälkeen Laakko, 43, kiidätettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Leikkaus kesti neljä tuntia.
"Otsasta saatiin pois yksi hauli, suusta kaksi. Loput haulit jäävät kehooni pysyvästi."
Oulussa otetut röntgenkuvat ovat tallessa Laakon kotitietokoneella. Pään lisäksi hauleja löytyy myös kaulasta, rinnasta ja jalasta. "Minua pidettiin nukutettuna viikon ajan korkean aivopaineen vuoksi."
Onnettomuutta seurannut viikko oli erityisen raskas Laakon vaimolle ja lapsille. Minuutit tuntuivat tunneilta, tunnit päiviltä, päivät viikoilta. "Kuole-manvaaraa ei voinut heti sulkea pois. Toisaalta ei tiedetty, millaisena herään. Että toimivatko jalat tai toimiiko ajatus", Laakko kuvailee.
Pahimmat kauhukuvat jäivät kauhukuviksi. Laakko kuntouttaa itseään jo kotioloissa. Eniten töitä teettävät nimien muistaminen ja lähimuistin katkokset.
"Pohjalta tässä on lähdetty liikkeelle. Kun muistaa jotain ja pääsee edes lyhyen askeleen eteenpäin, tuntuu se mukavalta."
Laakko ammentaa arkeensa voimaa pienistä asioista. Puiden pilkkominen, lasten jääkiekkopelin katsominen tai yhteinen pyörälenkki vaimon kanssa tuovat elämään iloa.
"Vielä on epäselvää, miten ja milloin pystyn palaamaan työhöni paikallisen sahan logistiikkapäälliköksi.", aitoa elämäniloa pursuava Laakko naurahtaa.
Turma on puhuttanut ihmisiä Kalajoen kaltaisessa pikkukaupungissa. Laakolle tulvii tukea ja tervehdyksiä myös uppo-oudoilta ihmisiltä. "Yksi hyvä puoli tässä oli. Uskon, että vastaavia onnettomuuksia ei tapahdu Kalajoella pitkään aikaan. Turvallisuusasia on pinnalla", Laakko sanoo.
Koska juttu tulee aikanaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi, ei Laakko halua puhua onnettomuutta edeltävistä tapahtumista yksityiskohtaisesti. Kohtalokas laukaus, joka lähti reilun 30 metrin päästä uhrista, oli tarkoitettu koiran luolasta karkottamalle ketulle.
Laakon 14- ja 15-vuotiaat pojat kuuluivat samaan metsästysseurueeseen, mikä lisää tragedian karmivuutta. "En ole ampujalle kovin katkera. Toki tiedän, että laukaus olisi voinut osua omaan lapseeni. Ajatus on tehnyt minut toisinaan vihaiseksi", Laakko myöntää.
Onnettomuus ei tukahduttanut isän ja poikien metsästysintoa. "Ajatuksena on, että laittaisimme keväällä ajokoiran ja kasvattaisimme pennusta uuden metsästyskaverin", Laakko suunnittelee.