Hölmistyneet kalastajat seurasivat lauantaina, kun Varjakan kalasatamaan kannettiin pieni katinhäkki. Parisenkymmentä lintuharrastajaa Lapista saakka kieppui kameroineen häkin ympärillä.
Kun häkin ovi avattiin, kaikki jäivät hiljaisina seuraamaan tilannetta. Lopulta rantaan tepasteli hassunnäköinen, arka lintu.
"Heippa Harald", huusivat Ranualta asti saattajiksi lähteneet pikkutytöt.
Pohjois-Suomen kuuluisimman linnun, Harald-lunnin seikkailu ihmisten hoivissa oli päättymässä. Lunni uiskenteli rannassa muutaman minuutin ennen ensimmäistä lentoa. Yleisö pidätti henkeään.
Harald pysyi ilmassa kymmenen metriä ja putosi veteen. Surkealla pienellä keltanokalla olisi edessään vielä tuhannen kilometrin lento kotisaarelleen Jäämerelle tai Vienanmerelle.
Neljä kuukautta harhateillä
Eksoottinen Harald-lunni eksyi Kuusamolaisen rivitalon pihalle tammikuussa. Se oli harhautunut ilmeisesti myrskytuulten mukana kauas kavereistaan.
Kuusamossa lunnia hoidettiin hellästi, kunnes eläinlääkäri kuljetti sen Oulun eläinmuseoon, josta se piti vapauttaa mereen tai kuljettaa kalarekan kyydissä kotiin Jäämerelle.
Eläinmuseossa lunni stressaantui. Tutkijat ristivät sen Haraldiksi ja sanoivat, ettei sen höyhenpeite kestä stressin takia vettä. Niinpä Harald lähti Ranuan eläinpuistoon intendentti Elina Torvisen huostaan kuntoutukseen.
Lauantaina neljän kuukauden hoito päättyi.
Ranualaiset ja rovaniemeläiset lintuharrastajat matkasivat bussilla Liminkaan lintuja katsomaan ja ottivat Haraldin kaveriksi. "Harald on ollut meillä kuivassa tilassa, mutta nyt viikon ajan se on uinut altaassa", Elina Torvinen kertoi.
"Meidän mielestämme se voisi nyt selvitä."
Lennot pidentyivät vähitellen
Kun Haraldin bussi saapui Liminkaan, Jari Peltomäki kertoikin veden olevan liian matalalla, se joutuisi uimaan käsipohjaa. Niinpä bussiin hyppäsi lisää uteliaita liminkalaisia, ja saattojoukot jatkoivat matkaa Lumijoen Varjakkaan.
Lopulta merenrannassa Harald ujosteli hetken uteliaita ihmisiä, mutta ui sitten muina lunneina merelle ohi parittelevien sorsien. Sen nokka oli saanut hoidon aikana lisää väriä, minkä vuoksi sitä arveltiin koiraaksi.
Haraldin toinen pyrähdys kantoi jo 20 metriä.
"Räpyttelee ahkerasti, hyvä merkki", Jari Peltomäki arveli.
"Se ei kastu yhtään", iloitsi Elina Torvinen.
"Sehän osaa uida", sanoi bussikuski Esko Touru.
"Onnenlintu", myhäili eläinpuiston eläintenhoitaja Tapio Torvinen.
Seuraavaksi Harald-lunni ryhdistäytyi ja pyrähti ainakin sata metriä. Saattojoukot tuskin näkivät enää lintua, pikkutytöt Ruusa ja Riitu Sarajärvi ja Iida Torvinen huiskuttivat hyvästit.
Harald-lunni on rengastettu. Ehkä siitä siis kuullaan vielä.