Viime päivien lauhasta säästä huolimatta harva uskoo kevään vielä lopullisesti voittaneen. Linnut ovat toista mieltä. Lämmin sää on jouduttanut siivekkäiden kevätmuuttoa ja liikkeellä on ollut runsaasti esimerkiksi laulujoutsenia, kiuruja, kottaraisia, töyhtöhyyppiä ja mustavariksia.
Lintujen pesimispuuhatkin ovat jo hyvässä vauhdissa, sillä leutoina talvina moni Suomessa talvehtiva laji aloittaa pesänrakennuksen tavallista aikaisemmin.
Esimerkiksi harakka aloittaa rakennustyömaansa jo paljonkin ennen munimista. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen lintuharrastaja Teppo Mutanen huomasi tällä viikolla liminkalaisen harakan rakentavan pesää koivuun. Harakka on huolellinen rakentaja ja pallomaisen ja katollisen pesän mestarointiin uppoaakin monen viikon työ. "Vaikka sanonta meneekin, että jokin on kuin harakan pesä, sen tekeminen vaatii ison työn ja oman logiikkansa", Mutanen sanoo.
Yksinkertainen merkki, josta voi päätellä lintujen pesimispuuhien käynnistyneen, on laulu -- viserrys, raakunta ja säksätys.
"Lintujen aktiivinen laulu kertoo, että niillä on pariutuminen ja reviirit mielessä", tietää BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi.
"Kun keväällä varikset raakkuvat ilman mitään näkyvää syytä, voi päätellä pesimisen olevan käynnissä."
Vaikka pakkasmittarin nouseminen plussan puolelle saa linnut innostumaan pesimäpuuhista, on loppujen lopuksi aina arpapeliä, missä vaiheessa touhuun kannattaa ryhtyä. Perussääntö on, että mitä aikaisemmin pesintä aloitetaan, sitä parempi on poikastuotto. Jos pesintä alkaa kovin varhain, on kuitenkin olemassa riski siitä, että poikaset kuoriutuvat ajankohtana, jolloin on vielä liian kylmä tai liian vähän ravintoa tarjolla.
Toisaalta voi käydä kohtalokkaaksi, jos esimerkiksi tiainen viivyttelee pesinnän aloittamista liian kauan. Myöhään keväällä paras toukkavaihe on jo ehtinyt mennä ohitse ja poikassato jää ravinnon vähäisyyden vuoksi keskimääräistä pienemmäksi.
Onnen kauppaa on myös se, kannattaako linnun muuttaa talveksi etelän lämpöön. Esimerkiksi hippiäisillä osa kannasta muuttaa ja osa talvehtii. Mitä leudompi talvi, sitä huonommassa asemassa muuttajat ovat. Kun etelänlomalaiset saapuvat, reviirejä on vallattu jo paljon, koska kotomaassa odottaa hyvissä voimissa säilyneitä talvehtineita yksilöitä.
Kova talvi taas voi joskus viedä mennessään lähes kaikki talvehtimaan jääneet hippiäiset. Silloin hyväkuntoiset paluumuuttajat saavat vallattua parhaat reviirit ja niiden osuus hippiäispopulaatiossa kasvaa.
Linnut eivät rustaa listoja jäämisen tai lähtemisen hyvistä ja huonoista puolista, vaan muuttohalu tai sen puute on tietyn geenin säätelemää.
Esimerkiksi tilhet ja urpiaiset taas ovat niin sanottuja osittaismuuttajia, jotka muuttavat tai talvehtivat ravinnon riittävyyden mukaan.
