SDP saa kuin saakin puheenjohtajakisan, kun kansanedustaja Timo Harakka päätti pitkällisen tunnustelun ja valmistelun jälkeen lähteä kisaan ja haastaa puheenjohtaja Antti Rinteen. Tilanne sähköistyi hetkessä. Samalla toteutuu kenttäväen toive siitä, että helmikuun puoluekokouksessa ehdokkaita on enemmän kuin yksi.
Harakka vakuuttaa, ettei koe Rinnettä vastaehdokkaakseen. Arvostelun kohteena ovat pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) politiikka. Harakan toive tuskin toteutuu, sillä puheenjohtajuudessa on aina kyse linjasta ja henkilöstä.
Kukaan puolueessa ei toivo veristä kaksinkamppailua. Sellaista tuskin tuleekaan, jos Rinne ja Harakka saavat kolmannen kilpakumppanin. Pitkin matkaa kisaan houkuteltu kansanedustaja Tytti Tuppurainen kertoo päätöksestään myöhemmin.
Tuppuraisen lähtö kisaan olisi helpotus sekä Harakalle että Rinteelle, sillä kolmas ehdokas tasapainottaisi asetelmaa. Tuppurainen kuulostelee vielä ilmapiiriä. Hänellä on tiukka puntaroinnin paikka. Paineita luo se, että hän on Demarinaisten puheenjohtaja. Tällaiselta harjoittelupaikalta pitäisi olla helppo pyrkiä ykköspuheenjohtajaksi.
Periaatteessa aika on Tuppuraisen puolella, sillä hän on nuorempi kuin Rinne ja Harakka. Toisaalta puheenjohtajaehdokkaana ei voi olla monta kertaa ilman, että
tuoreus kärsii.
SDP:n puoluevaltuuston jälkeen marraskuussa näytti hetken siltä, että puheenjohtajakisa tyssää, koska varmana haastajana pidetyn eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmanin hetki meni ohi. Myös kansanedustaja Tuula Haatainen kieltäytyi kunniasta.
Vaikka puheenjohtajan haastaminen on aina uskaliasta, ei mikään piristä kenttäväkeä sen enempää kuin rapsakka linjakeskustelu ja kunnon henkilövaali. Samalla puolue saa laajaa medianäkyvyyttä, jota muuten jäisi paitsi. Elävyyttä tuo myös vähitellen vauhtiin pääsevä puoluesihteerikisa.
Puheenjohtajavaali on ratkaiseva SDP:n tulevaisuuden kannalta. Juuri nyt SDP keikkuu mielipidemittausten kärjessä. Luvut voisivat silti olla komeammat, kuten oppositiossa on tapana. Rinne on ollut ahkera puheenjohtaja, mutta säkenöivyyttä tarvittaisiin lisää.
Jos puheenjohtaja vaihtuu, saa hän heti kättelyssä tulikasteen kuntavaaleissa. Niissä pitäisi pystyä osoittamaan, että SDP:n tarjoama vaihtoehto puree muita paremmin.
Puolue joutuu houkuttelemaan nykyistä laajempaa äänestäjäkuntaa. Takaisin puolueen piiriin pitäisi kotiuttaa niin duunarimiehiä kuin toimihenkilönaisia. Kannattajien korkea ikä on myös suuri ongelma.
SDP:n seuraavan puheenjohtajan tehtävä on nostaa puolue voittajaksi eduskuntavaaleissa 2019 päästäkseen pääministeriksi ja valitsijan paikalle. Aika oppositiossa kannattaa käyttää huolelliseen ohjelmatyöhön, jotta puolue on iskussa, jos hetki koittaa.
SDP:n viimeisestä pääministerikaudesta on aikaa. Se päättyi Paavo Lipposeen ja vuoden 2003 vaaleihin, vaikka puolue on sen jälkeen ollut hallituksessa keskustan ja kokoomuksen kanssa.
Pääkirjoitus