Peltojen ja maaseutukylien räkättäjän, harakan, tapaa entistä useammin Oulun ydinkeskustasta. Samalla arasta harakasta on tullut muutaman viime vuosikymmen aikana vähemmän arka.
"Harakka on yleistynyt aivan ydinkeskustassa", sanoo Oulun harakoita jo pitkään seurannut Teppo Mutanen.
Vuonna 1963 Oulun keskustasta löytyi yksi harakka, nyt niitä on nelisenkymmentä.
Mikko Ojanen aloitti Oulussa 1960-luvulla ruutukaava-alueella vuosittaisen lintujen laskennan, Hottiskamman. Vuonna 1989 laskenta loppui, mutta lintuharrastajat aloittivat keskitalviset laskennat uudelleen ruutukaavassa vuonna 2001.
Harakka on kekseliäs
Oulussa harakan pesiä löytyy muun muassa rautatieaseman ympäristöstä, mutta myös jopa sisäpihoiltakin. Harakka pesii puussa, rakennuksista pesiä ei ole löytynyt. "Keskustassa ja muutaman kilometrin säteellä harakka rakentaa pesänsä lehtipuuhun ja syreeniin. Kun mennään kauemmaksi, pesät ovat männyssä. Maaseudulla melkein kaikki pesät ovat pajukoissa", Mutanen sanoo.
Cityharakan elintavat ovat erilaiset kuin maalaisserkuilla.
"Harakka käyttää aika joustavasti rakennusmateriaaleja, olen joskus nähnyt rautalangan pätkiäkin. Koska ydinkeskustan alueella on pula risuista, ne käyttävät vuodesta toiseen samoja pesiä. Jos ne joutuvat siirtymään vaikkapa rakennustyömaan takia, vanha pesä siirretään uuteen paikkaan", Mutanen kertoo.
Harakka on kaupungistunut muuallakin. Esimerkiksi Helsingissä ja Puolassa harakat rakentavat nykyisin avopesiä, perinteisesti pesässä on aina katto. "Syy voi olla se, että kaupungista ei löydy oksia", Mutanen pohtii.
Pedot eivät uhkaa kaupungissa
Kaupungistumisen myötä harakka on tottunut myös ihmiseen. Maaseudulla harakkaa ei pääse lähelle, sillä lintu on todella arka. Toisaalta harakat ja niiden pesät ovat olleet pienten ja isompienkin poikien tihutöiden kohteina.
Mutanen arvelee harakan urbanisoitumisen syyksi juuri uhkatekijöitä. "Kaupungissa ihmisen ja petojen vaikutus pienenee, esimerkiksi oravat puuttuvat täysin keskustan alueelta", Teppo Mutanen sanoo.
Muista kaupunkilinnuista naakkojen määrä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana kovaa vauhtia.
Pulujen määrä Oulussa on pysynyt suurin piirtein tasaisena 400-500 yksilössä. Ruokinnan vähentäminen on vaikuttanut, sillä pulu ei juuri pesi omakotialueella. Ympäristökuntiin se on levinnyt Kuusamoa myöten.
Pulujen erikoisuutena syksyiset satojen kilometrien vaellukset. Sen sijaan Hottiskamman nimikkolintu varpunen on vähentynyt rajusti.
Ilmiö on maanlaajuinen. Oulun keskustassa oli parhaimmillaan 60-luvun alussa yli1 000 varpusta, nykyisissä laskennoissa on löytynyt noin 400 varpusta.