Hap­pi­va­jet­ta sel­vit­tä­neet no­be­lis­tit ovat tuttuja ou­lu­lais­pro­fes­so­reil­le – kak­sik­ko juhlii yh­teis­työ­kump­pa­nien­sa No­bel-pal­kin­toa paikan päällä

Tuoreet nobelistit kokoavat jälleen Ruotsin koko kerman kuninkaallisineen tänään tiistaina televisioitavaan bankettiin Tukholmassa.

"Kun on hapenpuute, tietyt geenit aktivoituvat", kertovat professorit Johanna Myllyharju (oik.) ja Peppi Karppinen.
"Kun on hapenpuute, tietyt geenit aktivoituvat", kertovat professorit Johanna Myllyharju (oik.) ja Peppi Karppinen.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Tuoreet nobelistit kokoavat jälleen Ruotsin koko kerman kuninkaallisineen tänään tiistaina televisioitavaan bankettiin Tukholmassa. Oululaisprofessorit juhlivat paikan päällä erityisesti yhteistyökumppaneitaan, lääketieteen pioneereja.

– Kaksi tunnemme hyvin, toteaa Oulun yliopiston biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan dekaani, professori Peppi Karppinen viitaten William G. Kaelin Jr:iin ja sir Peter J. Ratcliffeen.

Riemu nousi kattoon tiedekunnan seuratessa lokakuussa Nobel-julkistusta. Karppinen kun on ystävystynyt Kaelinin kanssa työskenneltyään väitöksensä jälkeen 2007–2008 Bostonissa tämän tutkimusryhmässä Dana-Farber -syöpäinstituutissa, joka on yksi Harvard-yliopiston sairaaloista.

– Se antoi mahtavan yhteistyöverkoston. Suurin osa on nyt proffia ympäri maapalloa. Yhteistyö on jatkunut tähän päivään asti, Karppinen kertoo.

Yhteistyö Oxfordin yliopistossa toimivan Ratcliffen kanssa, joka on erikoistunut munuaissairauksiin, taas alkoi jo vuonna 2001. Hän toimi vuosia myös Oulun yliopiston Suomen Akatemian huippuyksikön tieteellisessä seurantaryhmässä.

Kun Ratcliffeltä udeltiin, mitä hän teki saadessaan tiedon Nobelista, tämä kertoi kirjoittavansa juuri EU:lle rahoitushakemusta yhdessä suomalaisten ystävien ja kollegoiden kanssa. Ja tulen vielä jatkamaan sitä, tutkija vakuutti.

– Konsortiohakemuksessa olemme minä, Peppi ja Peter. Meillä on toisiamme tukevaa osaamista. Me hallitsemme entsyymipuolen hyvin vahvasti. Peterillä on hyvin vahvaa genomin ja (happeen liittyvää) proteomin tutkimusta, kertoo professori Johanna Myllyharju.

Tuore lääketieteen nobelistikolmikko, jota täydentää Gregg Semenza, on jäljittänyt mekanismin, jolla solut aistivat happea ja sopeutuvat happitason vaihteluihin. Mekanismi vaikuttaa siihen, että happea kuljettavien punasolujen määrä lähtee kasvuun esimerkiksi vuoriston ohuessa ilmassa.

Oulussa on valmistunut 2003 lähtien arviolta 15 hapenpuutetta käsittelevää väitöstä. Entsyymien estäjillä voidaan auttaa vaikeasta anemiasta kärsiviä. Hiiritesteissä on todettu, että hapenpuutevaste ehkäisee myös painonnousua.

Yhteistyö nobelistien kanssa perustuu professori Kari Kivirikon aloittamalle kollageenitutkimukselle. Oululaiset tiesivät odottaa hypoksiaa eli hapen puutetta koskevaa julkistusta jo 2001. Tutkijoiden tuolloin löytämä uusi entsyymiperhe on sukua Oulussa tutkituille, sidekudossynteesiin liittyville entsyymeille.

Entsyymiperheet käyttävät samanlaista reaktiomekanismia. Ensin pitikin varmistaa, etteivät kollageenientsyymit tartu toimeen myös hypoksian kohdalla. Myllyharjulla on tutkimuspäiväkirjassa tarkat tiedot.

– Testasimme heille eri reitit. 11. lokakuuta 2001 olen saanut työkalut käsiin, että olen voinut ruveta kloonaamaan ensimmäistä entsyymiä. 24.1.2002 olen tehnyt ensimmäiset aktiivisuusmääritykset.

– Meillä oli suuri etulyöntiasema ryhtyä tutkimaan uusia hypoksiaentsyymeitä. Meillä oli paljon menetelmiä hallussa. Pystyimme hyvin nopeasti modifioimaan menetelmiä tutkimaan hypoksiaentsyymeitä. Saatiin mäkilähtö, Karppinen toteaa.

Sekä hengitysteissä että verisuonien seinämissä on soluja, jotka tunnistavat akuutisti happivajetta.

– Etulinjan puolustusmekanismit pystyvät lisäämään hengitystiheyttä, nostavat sydämensykettä ja muuttavat versuonien laajuutta.

Entsyymit ovat seuraavan linjan vaste. Elimistössä on runsaasti punasolujen kantasoluja, mutta kasvukäskyn ne saavat vasta munuaisten tuottaman epon eli punasolujen kasvutekijän avulla.

Nobel-viikko lisäsi kierroksia lauantaina

Nobel-viikko lisäsi kierroksia jo lauantaina nobelistien esitelmillä. Maanantaina professori Peppi Karppinen piti puheen William G. Kaelinia kunnioittavassa tiedesymposiumissa. Vasta kuutisen viikkoa sitten Kaelin pyysi sähköpostitse palvelusta.

– Peppi, voinko yhdistää sinut tyttäreni Kathrynin kanssa. Hän tarvitsee kemiallisen kaavan, modifikaation, jonka nämä hypoksiaentsyymit tekevät.

Onneksi kaava on aika lyhyt. Tytär toivoi silti tarkistusta. Yllätys oli suuri.

– Hän on kirjailuttanut sen pukuunsa Nobel-juhliin!

Professori Karppinen vetää itsekin iltapuvun päälle. Vauhtia yöhön otetaan Grand Hotelissa näytöille leviävän Nobel-banketin parissa.

Kello 23 alkavat sitten iltamyssyt 1 800 vieraan kera. Jatkojen järjestysvuoro kiertää neljän eri opiskelijatahon kesken. Vastuussa on nyt Tukholman yliopisto. Myös nobelistit liittyvät joukkoon konserttitalosta. Luvassa on muun muassa collegeboolia ja tanssia. Valokuvia ei saa ottaa itse.

– Isot pippalot, kestävät kello viiteen aamulla.

Nobel on ollut ilmassa. Samat tiedemiehet ovat saaneet myös Gairdner-tiedepalkinnon sekä lääketieteen Lasker-tunnustuksen.

Molemmat ovat ilmeisen vaatimattomia ja pidettyjä. Kun 2013 herrat vierailivat yhtäaikaa Oulussa, Ratcliffe lensi tänne suoraan päivystysvuorosta.

Ratcliffe huomioi nuoret tutkijat kiertämällä aina tuloksia esittelevät julisteet tiedetapaamisissa. Kaelin taas on kärsimätön, mutta myös reilu ja kannustava, epätyypillinen amerikkalainen, joka on kiinnostunut eri kulttuureista.