Kuluvan vuoden aikana Itämereen on virrannut Pohjanmereltä runsaasti uutta hapekasta vettä. Merentutkimuslaitoksen tutkimusaluksen Arandan syys-lokakuun matkojen perusteella Itämeren keskusaltaalle saapunut happipitoinen merivesi ei vielä ole ehtinyt vaikuttaa Suomenlahden happitilanteeseen.
Happi- eli suolavesipulssin tulo Tanskan salmista Itämeren keskusaltaalle kestää noin kuusi kuukautta. Lokakuussa 2003 keskusaltaalle oli virrannut runsaasti uutta hapekasta merivettä, ja Itämeren happitilanne oli parantunut.
Aivan kokonaan tilanne ei kuitenkaan ole muuttunut. Hapekkaan pintakerroksen ja nyt uusiutuneen syvävesikerroksen välissä on vielä 30-40 metrin paksuinen hapeton vesikerros.
Happipulssissa tapahtuu Pohjanmeren pintaveden voimakas sisäänvirtaus ltämereen. Pulssin aikana Itämereen työntyy lyhyessä ajassa, muutamassa viikossa, satoja kuutiokilometrejä runsassuolaista ja hapekasta Pohjanmeren pintavettä.
Pulssin voimakkuuteen ja merkitykseen vaikuttavat sisään virranneen veden määrä ja suolaisuus. Pulssi voi esimerkiksi mahdollistaa turskan kutemisen eteläisellä Itämerellä.
Olosuhteet suolapulssille ovat otollisimmat talvella. Pohjanmeren pitkäkestoiset länsimyrskyt ja Itämeren matala vedenkorkeus edeltävät pulssin tuloa.
Happipulssien tulo on epäsäännöllistä. Vuoteen 1976 asti pulsseja tuli melko tiheästi. Sitten seurasi 16 vuoden tauko, ja vasta 1993 uutta Pohjanmeren runsassuolaista vettä työntyi jälleen Itämeren syvänteisiin. Seuraavaa suurempaa pulssia saatiin odottaa tammikuuhun 2003.
Toistaiseksi on vielä epävarmaa, millainen tämänkertaisen suolapulssin vaikutus tulee olemaan. Mikäli pulssin voima ehtyy Itämeren keskusaltaalle, se vain työntää siellä aikaisemmin ollutta vanhaa ja hapetonta merivettä liikkeelle.
Osa tästä merivedestä saattaa työntyä Suomenlahdelle saakka heikentäen sen pohjanläheisten vesien happitilannetta. Aranda selvittää Suomenlahden tilannetta seuraavan kerran joulukuun seurantamatkallaan.