Oulussa maanantaina pidetyssä koulutuspäivässä kuultiin, ettei Pohjois-Suomessa ole tehty yhtään rikosilmoitusta niin sanotusta kunniaväkivallasta. Se ei valitettavasti tarkoita, ettei tämä pikemminkin häpeäväkivallan nimen ansaitseva ilmiö olisi rantautunut tännekin.
Erilaisia henkisen ja fyysisen väkivallan muotoja saava kunniaväkivalta liittyy lähinnä maahanmuuttajien yhteisöihin, joissa naisen tasa-arvosta ei puhuta edes juhlapuheissa. Selitelläänpä tätä ilmiötä miten tahansa, se on yhtä tuomittavaa kuin mikä muu väkivalta tahansa.
Monien maahanmuuttajaryhmien kotimaissa kunniaväkivalta on arkipäivää. Se kumpuaa perinteistä ja yhteisöistä, joissa perhe, suku ja niiden kunnia menevät kaiken muun ohi. Maahanmuuttotilanteissa käy helposti niin, että vaikka kotimaa ja ympäröivä yhteiskunta muuttuvat, vanhat tavat eivät muutu.
Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on aivan keskeistä, että he tietävät, mikä on sallittua Suomessa ja mikä ei. Monikulttuurisuuden hyväksyminen ei merkitse sitä, että pitäisi hyväksyä tai katsoa sormien läpi mitä tahansa. Perheväkivalta on perheväkivaltaa, olipa sen tekijä suomalainen tai muunmaalainen.
Kotoutuminen ei tarkoita sitä, että maahanmuuttajien tulisi luopua omasta kulttuuristaan tai omista elintavoistaan. Mutta niistä kiinni pitäminen ei tarkoita sitä, että ympäröivän yhteiskunnan tulisi tai ettei se saisi tulla väliin silloin kun sen jäsenilleen säätämiä normeja rikotaan.
Pahimmassa jamassa ovat ne maahanmuuttajanaiset ja -tytöt, jotka elävät kotien ulkopuolella yhdessä ja kodeissa toisessa arvomaailmassa. Osana kotouttamiskoulutusta maahanmuuttajille on tähdennettävä, ettei kunniaväkivalta ole Suomessa sallittua.