tampere Rankka työrupeama opetti Kemistä maailmalle matkanneelle Taikakuulle, että töitä voi tehdä myös kohtuudella. Iskelmää laidasta laitaan soittaneesta kvartetista on kouliintunut viihteen jukeboksi, jonka tahdissa tanssivat niin vanhat kuin nuoretkin.
Janne Raappana saapuu Tampereen Telakka-ravintolaan muutaman minuutin myöhässä, pyytelee kohteliaasti anteeksi ja tilaa kahvin. Toijalassa asusteleva laulava basisti on matkalla tamperelaistuneen yhtyeensä treeneihin.
Rupattelutuokiota seuraavan lauantain keikkaa Raappana odottaa innolla. Yhtye on saanut kevään keikoille hyvää mainosta syystalvella 2003 TV 2:ssa uusituista Saanko luvan -viihdesarjan jaksoista.
"Saanko luvan tuo mieleen vain hyviä muistoja. Teimmehän ohjelman soiton, juonnon ja haastattelut kokonaan itse."
Raappana sanoo, että uudentyyppisen musiikkiohjelman tekeminen voisi kiinnostaa televisiotyöhön tottunutta yhtyettä.
"Jukebox-tyyppinen ohjelma, jossa soittaisimme yleisön toivelauluja, voisi olla hauska idea."
Melkein muumioita
Kolme levyä julkaissut kvartetti oppi vuoden 2002 aikana kantapään kautta, että kohtuus kannattaa iskelmämaailmassakin.
Se puski töitä hullun lailla. Kesän 2002 aikana Taikakuu nauhoitti 16 Saanko luvan -sarjan ohjelmaa. Hengästyttävän televisiorumban ulkopuolella se pusersi läpi kaksi 60 päivän mittaista tauotonta työputkea. Vaikka kvartetti soittikin kuin kone, alkoi uupumus hohkata sen olemuksesta.
Hektisen vuoden jälkeen Taikakuu päätti hiljentää työtahtia. Nykyisin yhtye soittaa kuukausittain viitisentoista keikkaa.
"Emme enää halua ajautua tilanteeseen, jossa puskemme keikkaa neljä viikkoa putkeen ja pidämme siinä välissä pari vapaapäivää."
Tanssi on extreme-laji
Raappana kertoo, että musiikin lajit laidasta laitaan taitava Taikakuu on varsinkin nuorten tanssi- ja iskelmäharrastajien mieleen.
"Alle parikymppisten on helpompi samastua meihin kuin vanhoihin konkareihin."
Raappanan mukaan tanssilavoilla käy ihmisiä nykyisin huomattavasti enemmän kuin vielä pari vuotta sitten.
"Ehkä tanssi koetaan extreme-lajiksi", hän naurahtaa.
The Agentsin ja Yölinnun kaltaisten puhdasveristen rautalanka- ja iskelmäyhtyeiden rinnalle on noussut myös iskelmästä suoran rockin ja popin puolelle murtautuvia tähtösiä.
Yleisviihdyttäjän leima
Raappana uskoo, että tyylistä toiseen liian rajusti siirtyvä artisti menettää helposti uskottavuutensa.
"Musiikkityylin muuttaminen on ongelmallista siksi, että rock - ja pop-piirit pitävät sitä liian humppana, ja iskelmäpiirit taasen liian poppina."
Raappana muljauttaa, että Taikakuuhun on isketty viimeisten vuosien aikana yleisviihdyttäjän leima.
"Emme häpeä soittaa musiikkia laidasta laitaan. Rakennamme ohjelmistomme sopivaksi jokaista tanssilavaa ajatellen ja haluamme myös miellyttää kaikkia."
Kannustavaksi Raappana kokee yhä niin positiivista henkeä häneen puhaltaneet vanhemmat, Rovala-opiston kannustavan opinahjon kuin uralla eteenpäin kannustaneet musiikinopettajatkin.
"Teemme töitä sen eteen, että kuulostaisimme seitsenmiehiseltä yhtyeeltä. Cha cha chan pitää kuulostaa cha cha chalta."
Raappana uskoo, että soittotaidon ohella karisma on se, joka hioo pienistäkin musiikintekijöistä suuria tähtiä. Vaikka hän yhä hiljeneekin Taikakuun tulevista tekemisistä, nostaa hän hattua Robbie Williamsille..
"Williamsilla on karismaa. Hän on monenlaisen musiikin tekemisen taitava leppoisa kaveri, jolla on silmissään hullun kiilto."