Monen sadan Suomeen tulleen ulkomaisen marjanpoimijan unelmat ovat viime päivinä liiskaantuneet hengiltä Suomen Lapissa. Perjantaina pahimmassa jamassa näyttivät olevan Rovaniemen Tiaiseen saapuneet nuoret ukrainalaiset. Vaikuttaa vahvasti siltä, että heitä on enemmän tai vähemmän höynäytetty sekä Ukrainassa että Suomessa. Tapauksen yksityiskohdat eivät mairittele edes kaikkia lappilaisia osapuolia.
Voi vain kuvitella tulijoiden hämmennyksen Rovaniemen Tiaisen koululla, kun mitkään perusasiat eivät vastanneet sitä, mitä heille oli uskoteltu. Luvattua kehnomman majoituksenkin moni varmasti sietää, mutta pahinta ovat puuttuvat ansaintamahdollisuudet. Monille matkasta Suomeen on tulossa ilmeinen taloudellinen katastrofi, koska Suomeen päästäkseen jotkut ovat ottaneet kotimaassaan jopa lainaa.
Kun tapaus levähti nyt julki kaikessa raadollisuudessaan, seuraava looginen vaihe näyttää olevan ongelmien vähättely ja vastuun siirtely. Suomessa kuulluista lausunnoista on kuulunut läpi jopa ajatus, että osa tulijoista on vain jonkin sortin onnenonkijoita tai lemmenlomailijoita.
Suomen raja- ja viisumiviranomaiset vakuuttavat puolestaan, että he ovat toimineet asianmukaisesti. Perusteellisen selvityksen paikka on kuitenkin esimerkiksi siinä, miten viisumien myöntö ukrainalaisille tapahtui. Sen saannin edellytyksenä pitäisi olla paluuliput kotimaahan tai rahat niiden ostoon, mutta kumpaakaan ei ainakaan kaikilla tulijoilla heidän itsensä kertoman mukaan ole. Ulkoministeriöstä kerrottiin perjantaina, että jokainen lähtijä olisi henkilökohtaisissa haastatteluissa saanut jo Ukrainassa tietää marjatienesteihin liittyvistä riskeistä. Poimijoiden mukaan tällaisia keskusteluja ei ole käyty.
Ahkerasti erilaisista asioista selvityksiä peräävä sisäministeri Kari Rajamäki vaatii tästäkin tapauksesta sellaista. Selvitys on todellakin tarpeen. Sopii vain toivoa, että kaikki osapuolet selviytyvät kuivin jaloin. Tätä marjastajaryhmää ei pidä sekoittaa Suomeen selkeästi omalla riskillä tuleviin ulkomaisiin poimijoihin eikä yrityksiin, jotka pitävät kiinni siitä, mitä on luvattu.
Vaikka jokaisella tulijalla on myös oma vastuu lähtöpäätöksestään, joidenkin suomalaisosapuolten toiminta henkii ajattelua, jonka mukaan Itä-Euroopan köyhemmistä maista saapuvat ihmiset eivät edes ansaitse inhimillistä kohtelua. Onneksi on myös monia lappilaisia, jotka ovat pitäneet huolen siitä, että tulijoilla riittää vaatetta ja ruokaa.