Pääkirjoitus

Hä­peäl­li­nen maan tapa jyllää

Epäselvyydet ja suoranaiset väärinkäytökset suomalaisten urheilu- ja liikuntajärjestöjen julkisen rahan käytössä on syytä perata perin juurin.

Suomen urheilu- ja liikuntajärjestöjen rahankäytössä ja taloudenpidossa on ilmennyt huomattavia puutteita muutaman viime vuoden aikana. Voidaan puhua jopa väärinkäytöksistä.

Vaikuttaa siltä, että moni järjestö on kuluttanut julkisia varoja surutta omien mielihalujensa mukaan juurikaan välittämättä kirjanpidollisista välttämättömyyksistä.

Viimeisimpänä urheilurahoja on käyttänyt säännöistä piittaamatta valtakunnallinen liikuntajärjestö Valo. Sitä ennen epäselvyyksiä on löytynyt Huippu-urheilun muutosryhmän ja Suomen olympiakomitean toiminnasta.

Urheilujärjestöjen holtittomuus julkisen rahan käytössä tuntuu maan tavalta. Osa urheilun järjestöväestä on voinut elää kuin pellossa valtion eli käytännössä veronmaksajien kustannuksella. Valtio suuntasi järjestöille yhä enemmän veikkausvoittovaroja 2000-luvun alkupuolella. Meno on maistunut, sillä valvonta on ollut heiveröistä aivan viime vuosiin saakka.

Lisäksi urheilulla on aina ollut laaja poliittinen tuki. Siksi monet urheilun ja liikunnan rahoituksesta vastaavat tahot eivät ole halunneet uskoa järjestöjen käyttävän varoja väärin.

Niin vain on kuitenkin käynyt. Onneksi paljastuneet taloussotkut ovat avanneet silmiä. Tässä Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV on tehnyt kiitettävää työtä.

Surkuhupaisin on Suomen olympiakomitean vuonna 2010 asettama Huippu-urheilun muutosryhmä Humu, joka tuhlasi selvitysten mukaan rahaa omiin huippupalkkioihin, konsultteihin ja matkusteluun.

Kunnollista visiota huippu-urheilun tulevaisuudesta ryhmä ei saanut aikaiseksi.

Humu-kohun jälkeen VTV huomasi, ettei myöskään olympiakomitean rahankäyttö kestänyt kaikilta osin päivänvaloa.

Olympiakomitea oli ilmoittanut opetus- ja kulttuuriministeriölle eri avustusten käyttöön liittyviä kuluja enemmän kuin löytyi järjestön omasta kirjanpidosta. Ministeriölle kerrotut luvut eivät olleet samat kuin kirjanpidossa. Rahaa oli toisin sanoen kadonnut jonnekin.

Temppua pidettiin törkeänä. VTV esitti, että olympiakomitealta peritään avustuksia takaisin 1,3 miljoonaa euroa. Maan tapa näkyy siinäkin, ettei VTV:n tarkastusta otettu tosissaan, vaan ministeriö kohtuullisti saatavansa 430 000 euroon.

Samalla ummistettiin silmät epäselviltä kilometrikorvauksilta, kestityksiltä ja lähipiiriltä tilatuilta töiltä.

Viime viikolla nuorten ja kuntoliikkujien asiaa ajavasta Valosta paljastui tilintarkastusraportissa huolimatonta varojen käyttöä.

Valon epäselvyydet ovat erittäin tuomittavia, sillä valtio on halunnut rahoittaa kouluikäisten liikuntaa järjestön kautta. Näyttää siltä, että lasten rahoja on päätynyt paljolti muuhun.

Miten voi olla mahdollista, että lasten ja nuorten liikuntaedellytysten parantamiseen annetusta kahden miljoonan euron julkisesta rahoituksesta miljoona euroa kului Valon sisäisiin menoihin?

Valtio perii Valolta takaisin 1,75 miljoonan euron summaa. Toivottavasti nyt ei katsota läpi sormien.