Oululainen Radiopuhelimet-yhtye purkaa nelikymppisen miehen elämän varrelle kertyneet hävettävät tapaukset rockmusikaaliksi. Juha Hurmeen ohjaama ja dramatisoima Tommi on Suomessa harvinainen. Yleensä teatterimusikaalit käsittelevät operettimaisen keveitä aiheita eivätkä itsetunnon vähittäistä murenemista.
Kaupunginteatterissa esitettävä näytelmä kertoo tavallisesta pohjoissuomalaisesta sällistä, jonka elämä on sarja peruuttamattomia erehdyksiä ja toivottomia tekoja.
"Tätä voi sanoa kärsimysnäytelmäksi, jossa mies kasvaa häpeällisten hetkiensä kautta. Alunperin piti tehdä tylympi näytelmä, mutta Tommi alkoi muuttua toiseen suuntaan. Lopulta Tommille käy tässä ihan hyvin", Hurme sanoo.
Tommin muoto on Hurmeen mukaan perinteistä teatteria. Nimiroolissa esiintyy kahdeksan miestä, jotka kertovat Tommin elämään liittyviä tarinoita. Ainoan naisroolin tekee Jeata Juustinen.
"Ja väliin Radiopuhelimet soittaa akustisesti biisejään", Hurme tiivistää.
Häpeä vahva tunne
Tommia on suunniteltu viisi vuotta. Käsikirjoitus on Radiopuhelinten yhdessä laatima. Teos alkaa Tommin syntymästä ja kattaa eri ikävuodet. Tekstin lähtökohtana on häpeä.
"Häpeä on vahva tunne, joka on kiehtova ja vähän käytetty tällaisissa yhteyksissä. Suomalainen on monesti ponnistanut häpeän pohjalta", arvelee J.A. Mäki Radiopuhelimista.
Hurme ja Radiopuhelimet eivät myönnä, että Tommi olisi kattava kuvaus keski-ikäistyvästä sukupolvesta katsomassa elämäänsä taaksepäin, harmittelevaan sävyyn. 1960-luvulla syntynyt ikäryhmä on monessa tapauksessa jäänyt 1970- ja 80-luvun polvien jalkoihin, mutta tätä ikäkriisiä ei näyttämöllä pureta.
"Radiopuhelimet ovat tehneet omaa juttuaan jo 20 vuotta. Tässä ei ole tippaakaan nuoruuden haikailua tai nostalgiaa. Veikkaanpa, että rocksukupolvelle ikääntyminen ja aikuisuus on tullut aika yllättäen," Hurme huomauttaa.
Uusia katsojia
Hurme luonnehtii Tommia luolamiesten teatteriksi, jolla on kuitenkin suuri päämäärä: saada teatterille piupaut antava katsojakunta saapumaan paikalle.
"Kyllä me etsimme Tommilla sellaisia katsojia, jotka eivät normaalisti käy teatterissa. Olennainen asia on, että saamme kokonaan uusia katsojia innostumaan. Ehkä he tulevat teatteriin toistekin", Hurme selvittää.