Talvi- ja jatkosodan käyneet suomalaiset ovat vaienneet sotatraumoistaan häpeän vuoksi, sanoo tutkija Ville Kivimäki. Häpeää synnytti ankara sotapsykiatria, joka vaikutti koko kulttuuriin.
Kivimäen mukaan sen ajan sotapsykiatria uskoi, että normaali suomalainen ei voi saada pitkäkestoisia psyykkisiä oireita sodasta. Jos sotilaalle tuli vakavia ongelmia, syynä oli hänen heikko luonteensa tai älynsä. Suomalaiseen sotapsykiatriaan vaikuttivat saksalaiset perinteet. Saksassa ajateltiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, että sota hävittiin liian hempeää kohtelua saaneiden sotaneurootikkojen vuoksi. Epäluulo psyykkisesti oireilevia kohtaan levisi Suomeenkin.
Suomen Akatemian tiedeaamiaisella maanantaina puhunut Kivimäki tekee parhaillaan historian väitöskirjaa, joka perustuu psykiatrien julkaisemiin kirjoituksiin vuosina 1930--1954. Kirjoitukset koskevat sotilaiden psyykkisten vammojen diagnosointia ja hoitoa.
"Ei siihen aikaan tarjottu terapiaa"
Kivimäen mukaan psyykkisiä vaurioita saaneita yritettiin aluksi hoitaa levolla ja rauhoittavalla puhuttelulla. Jos se ei auttanut, otettiin käyttöön sokkihoidot esimerkiksi sähköllä.
Vakavasti oireilevat haluttiin pois rintamalta. Heidät laitettiin työskentelemään erillisissä hermopotilaskompanioissa.
-- Samalla heitä hoidettiin rääkillä ja ankaruudella. Potilaiden koettiin usein teeskentelevän oireitaan. Niinpä heidät yritettiin saada pakenemaan terveyteen, sanoo Kivimäki.
Kivimäen mielestä jotkut suomalaispsykiatrien käyttämät keinot olivat vastenmielisiä, mutta silti heitä ei voi täysin tuomita.
-- Nykynäkökulmasta menetelmät ovat ankaria, mutta ne pitää ymmärtää osana aikaansa. Ei siihen aikaan ollut tapana tarjota terapiaa.
Traumoja hoidettiin työllä ja alkoholilla
Sotien jälkeen työnteko nähtiin hyvänä lääkkeenä psyykkisiin vaurioihin. Monilla se Kivimäen mukaan auttoikin. Paljon sotilaiden taakasta kaatui naisten päälle. Raskaita kokeneet miehet toivat henkiset ongelmat perheisiin. Jotkut yrittivät lievittää traumojaan alkoholilla ja väkivallalla.
Veteraanit eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä, sanoo Kivimäki. Sodasta selviämisen tapoja on monenlaisia, eivätkä kaikki sodassa olleet alun perinkään traumatisoituneet.
-- Joillekin veteraaneille sota saattoi olla jopa elämän mielenkiintoisinta aikaa, Kivimäki uskoo.