Nähtävillä on koko kirjallisen kulttuurin elämänkaari. On kiiltäväkantisia ja napakoita lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläviä opuksia, keski-ikäisiä, elämää nähneitä niteitä ja saattohoidossa olevia kirjavanhuksia.
Jotkut ovat syystä tai toisesta matkan varrelta rampautuneet joko kansistaan tai sisimmästään.
Helsingin yliopiston kirjastossa, Suomen kansalliskirjastossa pelastetaan arvokkaita ja harvinaisia kirjoja. Kansalliskirjasto aloitti tänä vuonna Pelasta kirja! -hankkeen, jonka avulla pyritään säilyttämään arvokkaiden vanhojen kirjojen ja muiden kulttuuriperintöön kuuluvien tallenteiden kuten karttojen tai käsikirjoitusten henki tuleville sukupolville.
Pelasta kirja on ainutlaatuinen. Siihen houkutellaan osallistumaan netin välityksellä.
"Aiemmin tällaista keräystä ei ole tehty", kertoo projektipäällikkö Kristiina Hildén.
Happaman paperin saattohoito
Arvokkaiden ja harvinaisten teosten pelastamisessa hoitona käytetään konservointia, mikrokuvausta ja digitointia. Sukupuuttoon uhkaavat kuolla happamalle paperille painetut teokset.
"Happaman paperin ongelmat juontavat juurensa 1800-luvulle, jolloin alettiin valmistaa teollisesti puuhiokepitoista paperia. Hapan paperi haurastuu itsestään", Hildén kertoo.
Jokainen voi tehdä hapanpaperitestin. Sanomalehden voi jättää talveksi mökille valoisaan paikkaan. Keväällä tuloksena on kellertävä ja haurastunut arkki. Aikaa myöten se hapristuu tomuksi. Hapanta paperia käytetään nykyisin muun muassa sanomalehdissä.
Kustannuksiltaan järkevää keinoa happaman paperin neutraloimiseen ei ole. Haurastuva tieto voidaan säilyttää esimerkiksi mikrofilmille, jolla se säilyy jopa 500 vuotta.
"Itse paperia ei voi pelastaa. Filmin jälkeen teos on saattohoidossa", Hildén kuvailee.
Moni pokkari
ei selviä
Kansalliskirjastossa käynnissä olevan kuntokartoituksen mukaan 40 000 nidettä on huonosti säilyvää paperia. Hildén epäilee, että kartoituksen päättyessä luku saattaa kohota 100 000:een.
Nykypokkareiden elinikä on käytetyn paperin laadusta johtuen usein lyhyt. Kirjan säilymiseen vaikuttaa käsittelyn lisäksi materiaali.
"Esimerkiksi papyrus tai lumppupaperi säilyy nykyistä paperia huomattavasti paremmin. Myös muste vaikuttaa, ja esimerkiksi rautapitoiset musteet ovat voineet syöpyä paperin läpi. Konservaattorin haastava tehtävä on selvittää musteen laatu ja hoitaa kirjaa sen mukaan."
Adoptoitu
Agricola
Pelasta kirja -ohjelmassa digitalisointi säilyttää teokset jälkipolville. Se myös vähentää teokselle koituvaa stressiä, mitä esimerkiksi jatkuva lehteily ja kopiointi aiheuttaa. Kallein työvaihe on käsityönä tehty konservointi.
Ohjelmaan valitut teokset voivat potea huonoa kuntoa tai olla kulttuurihistoriallisesti harvinaisia ja mielenkiintoisia. Kristiina Hildénin esittelemä Michael Agricolan Abckiria vuodelta 1549 on jo konservoitu aikaisemmin.
"Nyt Agricolan ABC-kirjalle tullaan tekemään varovainen puhdistus ja digitointi", Hildén kuvailee.
Tänään vietetään Suomalaisen kirjallisuuden päivää, joka samalla on Aleksis Kiven päivä.