Oulu on kesäteatterin mekka. Tällä viikolla saa ensi-iltansa kolme kuudesta kaupungin kesäteatteriesityksestä.
Ensi-iltaputken aloittaa keskiviikkona Hilja, maitotyttö. Juhannusaattona nähdään Nummisuutarit ja sunnuntaina Koko kaupungin Vinski.
Mikä on kesäteatterin ihanuus ja kurjuus tekijän kannalta? Sekö että kädet ovat kylmästä siniset ja vettä sataa, vai se että juhannukseksi lämpenee ja itikkaparvet täyttävät ilmatilan.
Jos on teatterikärpäsen purema, täytyy varautua myös verenhimoisten eläinten pistoksiin.
Maitotonkka pääroolissa
Hilja maitotytöstä tulee automaattisesti mieleen viattoman eroottinen Anneli Sauli rantakalliolla T.J. Särkän mustavalkoisessa Suomi-filmissä vuodelta 1953.
Vaan entäs jos Hiljan roolissa onkin raavas Tommi Saha! Kuinka hänen onnistuu solahtaa maitotytön korsetittomaan muottiin.
"Sehän ei ole niin kauhean vaikeaa. Teatteri Airopikin esitys on välineteatterinäytelmä. Ei minun tarvitse ruveta naistenvaatteet päällä pomppimaan. Pukeudumme kaikki uima-asuihin. Olen näytellyt naisrooleja ennenkin, tämähän on teatteria", vastaa valkoiseen uimalakkiin sonnustautunut Saha.
Myös Nukketeatteri Akseli Klonkin Ranskassa vieraillut Saapasjalkakissa on välineteatteria. Jos kuningas on siinä pölynimuri, niin mikä väline edustaa Hilja maitotyttöä?
"Hilja on hyväkuntoinen maitotonkka. Se oli mukana jo The Robinsson Crusoessa. Muut piiat, jotka enempi hurjastelevat yöelämässä, ovat ruosteisempia yksilöitä."
Teatteri Airopikin sisäkesäteatteri on aikuisille suunnattu. Kun Suomi-filmin elokuvissa on seksiä, silloin valkokankaalla heilimöivät pellot ja taivaalla vaeltavat dramaattiset pilvet.
"Meillä yleisö joutuu visualisoimaan pellot ja sinitaivaat ihan omassa päässään. Suomi-nostalgiamme lähtee ihan maitotonkista ja maitolaitureista. Hilja maitotyttö on hyvä tehdä just nyt, koska Hilja painii moraalisten ongelmien kanssa: onko oikein riekkua kaikki yöt miesten kanssa vai onko puhdas rakkaus kenties parempi. Mielestäni tämän voi nähdä hyvinkin ajankohtaisena hommana."
Millaista Hilja maitotyttöä nyt haetaan?
"Kysymyksessä ei ole missään tapauksessa hihittävä bimbo-tyyppi, pikemminkin ihan normaali nainen, joka on vain hieman eksyksissä sen kanssa miten elämä pitäisi elää."
Sisäkesäteatterissa on se etu, ettei ole itikoita.
"Myös sateet jäävät meiltä automaattisesti pois. Meillä näkee näytelmän, koska kukaan ei avaa sateenvarjoa kesken esityksen."
Tukasta Esko tunnetaan
Nummisuutarin Esko on oikea klassikkorooli. Harittavatukkainen Esko on könsikäs, jonka ulkonäöstä meillä kaikilla on valmis mielikuva.
Suomen Kansallisteatterissa Esko-kuvaa ovat varhain luoneet Hemmo Kallio ja Teuvo Puro.
Miltäs tuntuu astua Nummisuutarin Eskon housuihin, 25-vuotias Oulun Työväen Näyttämön tulokas Joni Saastamoinen?
"Ymmärrän, että se on merkittävä rooli. Tuo vähän paineita, kun kaikilla on jonkinlaisia ennakkokäsityksiä, minkälainen Eskon pitäisi olla. Mutta en aio ottaa siitä paineita. Me tehdään semmoinen Esko ja semmoinen näytelmä kuin ohjaaja ja porukkaa päättää."
Tukastaan ja hännystakistaan Esko tunnetaan. Arvatkaa vaan, onko Jonilla päässään kellertäväharjainen pystyperuukki.
"Ei ole peruukkia. Ihan on oma tukka eikä se ole edes vaalea. Tukkaa on kyllä muokattu ja leikattu. Teatterin kampaaja on nirhinyt sitä epätasaiseksi."
Joni Saastamoiselle Nummisuutarit ei ollut hirveän tuttu teksti etukäteen. Kevään aikana hän on tutustunut Kiven kertomukseen mykkäelokuvan ja Nummisuutarien ensimmäisen äänielokuvan avulla.
Toimivatko elokuvien Eskot oman roolityön peilinä?
"Ne selvittivät taustoja. Ohjaaja Helena Ryti sanoi, ettet ota niistä mallia."
Joni Saastamoinen on aikaisemmin näytellyt Vuolijoen kesäteatterissa esimerkiksi Kivenpyörittäjän kylässä ja Simpauttajassa.
Puujalat uudestaan alle
Aapelin kirjan kannessa koko kaupungin Vinskillä on taivaansiniset silmät. Oulun ylioppilasteatterin Vinski on muuten ihan saman näköinen, mutta silmät ovat ruskeat.
"Sain roolin varmaan sen takia, että olen kapea ja pieni. Olen aika poikatyttömäinen, en hirveän tyttömäinen", pohtii 21-vuotias Janika Regelin elämänsä ensimmäistä pääroolia.
"Vinskin roolissa täytyy palata lapsen tasolle. Piti esimerkiksi opetella uudestaan kävelemään puujaloilla. Olen pyyhkinyt aikuisen itsestäni pois ja yrittänyt vain olla lapsi leikkimieli mukana. Minulla on kyllä ollut vaikeuksia, etten kävelisi kuin tyttö."
Hömpstadin pikkukaupunki on Ponipihalla Hietasaaressa.
"Päin seiniä. Seiniä päin."
