Legendaarisen radio-ja televisiotoimittajan Hannu Taanilan toimitustyö antaa vaativia ja kulttuuripedagogisesti merkittäviä malleja ja haasteita nykymedialle.
Lapin yliopistossa valmistuneessa kasvatustieteen maisteri Seppo Alajoutsijärven väitöstutkimuksessa "Mitä tulikaan sanottua" Taanila luonnehditaan dialektikoksi tai reettoriksi, joka teki tilanteista persoonallisia ja traditioita rikkovia valintoja.
Tekstiensä perusteella Taanila asemoituu informoijan ja tietäjän, kansalaisten puolustajan, kritisoijan ja kyseenalaistajan ja sivistäjän sekä valistajan asemaan. Alajoutsijärvi on analysoinut tutkimuksessaan Hannu Taanilan sävelradio-ohjelmia vuodelta 2005.
Äidinkielen ja viestinnän opettajana Itä-Lapin ammattiopistossa Kemijärvellä toimivan Alajoutsijärven tutkimuksen kohteena on ollut Taanilan toimittamien radio-ohjelmien toimituskäytäntö ja toimittajan värikäs kielenkäyttö: nokkela sanailu ja terävä huumori.
Perjantaina aiheesta väittelevä Alajoutsijärvi näkee että mediassa on edelleen mahdollista ja sen tulisi toteuttaa sivistämisen ja valistuksen perustehtävä kaupallistumisesta ja viihteellistämisestä huolimatta.
Median on kyettävä tuomaan esille perusteltujen mielipiteiden kirjo koko laajuudessaan kaikkine ristiriitoineen. Sen tehtävä ei saa olla valmiin mielipiteen muodostaminen kansalaisten puolesta, vaan kriittisten välineiden tarjoaminen oman mielipiteen- ja tahdonmuutoksen pohjaksi.
Alajoutsijärvi ja Taanila eivät ole koskaan tavanneet, vaan näkevät perjantain väitöstilaisuudessa toisensa ensimmäistä kertaa.
"Olen helvetin utelias", sanoo kotoaan Helsingistä keskiviikkona tavoitettu Taanila. Hän ei vielä tiennyt väitöstutkimuksen johtopäätöksiä.
"Onhan se suuri kunnia, että journalisti joutuu ja pääsee väitöskirjan kohteeksi. Ei taida Suomessa olla monta journalistia, josta olisi tehty väitöskirja eikä sitä kait ole tehty Mannerheimistakaan. Harvoin pääsee näkemään, miten omat tekemiset ja tekemisen tarkoitukset on otettu vastaan ulkopuolella."
70-vuotias Taanila sanoo, että häntä vi...taa joka päivä ja että jos olisi pari tuntia radioaikaa, olisi sanomista, "mutta eivät ne minua mihinkään päästä".