Hanna Hal­meen­pää­tä ei nähdä enää Ar­ka­dian­mäel­lä: "Kan­sa­lai­sak­ti­vis­mi oli rankka ja haas­ta­va har­ras­tus"

Hanna Halmeenpäälle riittää, että saa olla kesälomalla kotona. – Kevään jälkeen olo on vapautunut.

Kuva: Miia Lahti

Ke­sä­kuus­sa 2015 tuo­re kan­sa­ne­dus­ta­ja Han­na Hal­meen­pää sei­soo Han­hi­ki­ven­nie­mel­lä ja tie­tää kat­se­le­van­sa mai­se­maa vii­mei­siä ker­to­ja. Me­ri­tuu­li tun­keu­tuu lui­hin ja yti­miin ku­ten ai­na en­nen­kin, mut­ta mai­se­ma ei ole enää sama. Fen­no­voi­ma on aloit­ta­nut hak­kuut alu­eel­la. Han­hi­ki­ven­nie­mi on nyt on met­säs­tä pal­jas, sata heh­taa­ria kä­sit­tä­vä tyh­jä kent­tä.

Ta­val­laan het­ki on Hal­meen­pään oma Wa­ter­loo. Toi­mit­ta­ja, va­lo­ku­vaa­ja, kan­sa­ne­dus­ta­ja­kol­le­ga Satu Has­si sekä ruot­sa­lais-suo­ma­lai­nen do­ku­ment­ti­tii­mi ikuis­ta­vat het­keä. Hal­meen­pään tär­kein tais­te­lu­to­ve­ri, Pro Han­hi­ki­vi ry:n pu­heen­joh­ta­ja He­le­na Mai­ja­la on vie­lä mö­kil­lään. Hän ei ole nou­dat­ta­nut Fen­no­voi­man käs­kyä pa­laut­taa avai­met.

Ta­ka­na on yh­dis­tyk­sen his­to­ri­an ku­lut­ta­vin ke­vät. Nyt edes­sä on sei­nä jota ei enää yli­te­tä. Fen­no­voi­ma jät­tää ra­ken­ta­mis­lu­pa­ha­ke­muk­sen 30. ke­sä­kuu­ta 2015, vain het­ki en­nen mää­rä­a­jan um­peu­tu­mis­ta. Ydin­voi­ma­la­hank­kee­seen vai­ku­te­taan seu­raa­vak­si muu­al­la kuin kan­sa­lais­jär­jes­tös­sä.

– Kaik­ki teh­tiin oman elä­män kus­tan­nuk­sel­la. Voin sa­noa, et­tä kan­sa­lai­sak­ti­vis­mi oli rank­ka ja haas­ta­va har­ras­tus, ker­too Hal­meen­pää men­neis­tä vuo­sis­ta ja jat­kaa:

– Min­ne ne vuo­det oi­kein me­ni­vät?

Kulkeminen Helsingissä kulutti

Pi­ka­ke­lauk­sel­la nel­jä vuot­ta eteen­päin ja Hal­meen­pää löy­tyy ke­sä­lo­mai­le­mas­ta ko­to­aan.

Jos sa­na­kir­jaan et­sit­täi­siin ku­vi­tus­ta ter­mil­le ”maa­lai­si­dyl­li”, se löy­tyi­si Ka­la­jo­en Rah­jan ky­läl­tä. Ka­nat juok­se­vat va­paas­ti Hal­meen­pään van­han hir­si­ta­lon pi­ha­pii­ris­sä ja ava­ra pel­to­mai­se­ma au­ke­aa val­toi­me­naan tu­van ris­tik­koik­ku­nois­ta.

– Pel­lol­la käy met­sä­kau­rii­ta, hir­viä ja on siel­lä kä­väis­syt kar­hu­kin, ker­too Hal­meen­pää.

Hal­li­tus­neu­vot­te­lut ja Vih­rei­den puo­lu­e­ko­kous on ta­pu­tel­tu täl­tä erää. Kau­ka­na on se mo­nel­le pai­kal­li­sel­le tut­tu Hal­meen­pää, jon­ka tui­mal­la il­meel­lä va­rus­te­tut, te­rä­vät ar­gu­ment­ti­ti­ka­rit len­si­vät päi­vän­va­loon mo­nen päät­tä­jän har­mik­si.

Hal­meen­pää hörp­pii kah­via tu­van­pöy­dän ää­res­sä ja pu­he­lee iloi­ses­ti. Hymy nou­see sil­miin as­ti. Hal­meen­pään nuo­rin, vuon­na 2016 syn­ty­nyt ty­tär pai­naa pään­sä äi­tin­sä kas­vo­ja vas­ten, ei­kä ha­lua pääs­tää ir­ti. Se ker­too kai­ken olen­nai­sen sii­tä, mik­si Hal­meen­pää päät­ti ol­la läh­te­mät­tä kan­sa­ne­dus­ta­ja­eh­dok­kaak­si vii­me ke­vään edus­kun­ta­vaa­leis­sa.

– Koin, et­tä me­ne­tän lii­an pal­jon, jos jat­kan sa­mal­la ta­val­la. Kul­ke­mi­nen Hel­sin­gis­sä ku­lut­taa kul­ki­jaa, per­het­tä ja lä­hi­pii­riä. En kui­ten­kaan ajat­te­le, et­tä tämä oli nyt ko­ko­naan täs­sä. Ha­lu­an, et­tä koko per­he py­syy täl­lä het­kel­lä sa­mal­la paik­ka­kun­nal­la. Hel­sin­kiin em­me ha­lua muut­taa, Hal­meen­pää ker­too pää­tök­sen­sä taus­tois­ta.

Hal­meen­pää aset­tui kui­ten­kin eh­dok­kaak­si ke­vään Eu­ro­vaa­lei­hin, mut­ta ei tul­lut va­li­tuk­si.

– Brys­se­liin oli­si men­ty koko per­heen voi­min.

Kansanedustajan pesti pelasti 

Oli Fen­no­voi­mas­ta tai Pro Han­hi­ki­ves­tä mitä miel­tä ta­han­sa, kaik­kien on help­po yh­tyä yh­teen seik­kaan. Hal­meen­pään työ­mo­raa­li ja sin­nik­kyys ot­taa asi­ois­ta sel­vää on omaa luok­kaan­sa.

– Työ­päi­vät kan­sa­ne­dus­ta­ja­na oli­vat poik­keuk­set­ta vä­hin­tään 10-tun­ti­sia. Tein työ­tä in­to­hi­mol­la, ja se mo­ti­voi mi­nua.

Kan­sa­ne­dus­ta­jan työ oli sel­ke­äm­pää kuin jär­jes­tö­ak­ti­vis­mi sil­loi­sen päi­vä­työn ohes­sa.

– Läh­din ko­toa maa­nan­tai­na ja tu­lin ta­kai­sin per­jan­tai­na. Jo­kai­sel­le vii­kol­le oli lu­ku­jär­jes­tys niin ko­to­na kuin töis­sä­kin. Muu­ten tuos­ta kai­kes­ta ei oli­si sel­vit­ty. Olin kä­si­tel­lyt mie­les­sä­ni eron lap­sis­ta jo en­nen kuin läh­din Hel­sin­kiin. Työl­lä oli sel­keä on- ja of­f­nap­pu­la.

Hal­meen­pää myön­tää, et­tä kan­sa­ne­dus­ta­jan pes­ti oli hä­nel­le pe­las­tus.

– Sain uu­den nä­kö­kul­man elä­mään. Va­li­tet­ta­vas­ti kai­kil­la muil­la Han­hi­ki­ven puo­les­ta tais­tel­leil­la ei ole vält­tä­mät­tä ol­lut mah­dol­li­suut­ta vas­taa­vaan. Hy­vin moni ih­mi­nen on jää­nyt asi­an van­gik­si ja toi­pu­mi­seen me­nee ai­kaa. Kaik­ki ei­vät toi­vu kos­kaan.

Tänä päi­vä­nä Hal­meen­pää kat­se­lee Han­hi­ki­ven suun­taan odot­ta­vin mie­lin.

– Edel­leen hank­kees­sa on se ti­lan­ne, et­tä näh­tä­väk­si jää to­teu­tuu­ko lai­tos. Ai­ka näyt­tää jat­ke­taan­ko niin kau­an, et­tä osak­kai­den ra­hat tai her­mo lop­puu. Ro­sa­to­mil­la ei ra­hat lopu, mut­ta en­tä­pä ko­ti­mai­set osak­kaat, jois­sa on mu­ka­na pie­niä, kun­ta­o­mis­tei­sia ener­gi­ayh­ti­öi­tä? Ka­la­jo­en kau­pun­ki ei läh­te­nyt hank­kee­seen mu­kaan, vaik­ka asi­as­ta käy­tiin kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa kova vään­tö. Ku­kaan ei kui­ten­kaan ole va­li­tel­lut jäl­ki­kä­teen, et­tä hank­kees­ta jää­tiin ulos.

Syk­syl­lä Hal­meen­pää pa­laa ta­kai­sin bi­o­lo­gi­an ja maan­tie­don leh­to­rik­si Hi­min­gan Rau­man­ka­rin yh­te­näis­kou­luun. Vaik­ka vii­mei­set nel­jä vuot­ta ovat ol­leet Hal­meen­pääl­le vauh­tia täyn­nä, mon­taa asi­aa hän ei jät­täi­si te­ke­mät­tä toi­sin.

– En ole sitä tyyp­piä, joka miet­tii et­tä voi ei, en­hän minä, te­ki­si joku toi­nen. Jos ha­lu­an, et­tä jo­kin asia muut­tuu, koen et­tä mi­nul­la on vel­vol­li­suus toi­mia it­se­kin.

Tänä ke­sä­nä se muu­tos ta­pah­tuu ko­to­na.

– Ma­tot on jo rul­lat­tu pe­sua var­ten. Ne, ja sata muu­ta ko­ti­työ­tä odot­taa te­ki­jää, nau­raa Hal­meen­pää ja häi­pyy ha­ra­van kans­sa ka­ran­neen ku­kon pe­rään.