Eläinlääkäri Pertti Hankonen astelee hymyssä suin suuresta, punaisesta maatalon piharakennuksesta monen kimeän ja jokusen hieman möreämmän mää mää -huudon saattelemana. Aamutoimet on tehty lampolassa ja uuhet karitsoineen saaneet eväänsä.
Pertti Hankosen pojan Antti Hankosen nyttemmin isännöimällä Rantosen tilalla Korkattijärven rannalla Haapavedellä kasvatetaan lampaita. Ei mitään tavallisia lampaita, vaan 1970-luvulla sukupuuttoon kuolleeksi luultua suomenlampaan harvinaista värimuotoa, Kainuun harmaksia.
Eläinlääkärin työssä Pertti Hankonen törmäsi merkillisiin elukoihin Kainuussa vuonna 1982. "Ihmettelin, mitä ovat nuo harmahtavat lampaat, joiden päät ja jalat olivat mustia." Ilmeni, että nehän ovat Kainuun harmaksia.
Hankonen soitti tilalle, josta eläimet olivat, ja osti lampaita. Yhden nimeksi annettiin Amalia ja toisen Amanda. "Kunnes selvisi, että toinen niistä onkin salakiveksinen pässi. Eläinlääkäri osti pässin uuhena", Hakonen juttelee ja nauraa päälle.
Seuraavana vuonna kartoitettiin Kainuun tilat. Harmaita löytyi lisää. Eläimiä oli vielä tiettömien tapaleiden takana pikkutiloilla iäkkäiden isäntien ja emäntien hoivissa. Hankonen hankki kaikkiaan 22 harmasta.
Karitsat ovat syntyessään mustia
Pertti Hankosen eläinkauppojen ansiosta Kainuun harmakset pelastuivat sukupuutolta. Rantosen tilalla on nyt 130 uuhta ja toinen mokoma karitsoita. Puolet uuhista on karitsoimatta, joten karja kasvaa vielä ennen kuin se pääsee kesälaitumille harventamaan Korkattijärven rantapusikoita.
Tilan lampaita on matkannut eri puolille maata, muun muassa Suomen suurimpaan lampolaan Pelson vankilaan. Hankonen arvioi harmasten määräksi Suomessa nyt noin 400-500 uuhta. Hän lukee harmaat yhä uhanalaiseksi. Spermaa on viety Yhdysvaltoihin. Australiasta on tulossa lammasasiantuntijoita tutustumaan tähän harvinaiseen eläimeen.
"Nämä eivät eroa suomenlampaasta muuten kuin väriltään. Karitsat syntyvät mustina. Ne tuntee siitä, että niiden kieli ja nivusten karvattomat kohdat ovat violetteja. "
Kainuun harmaksilla on sama erinomaiseksi kehuttu sikiävyys kuin suomenlampaalla. Keskimäärin uuhi tekee kerralla 2,5 karitsaa, ensikertalainen yhden vähemmän. Monista muista lampaista poiketen harmasten kiimakierto on ympärivuotinen eikä ajoitu vain syksyyn.
Lampaan lihalla on kysyntää
Vaikka Kainuun harmaksilla pyyhkii nyt paremmin kuin vuosikymmeniin, lammastalous Suomessa on alamaissa. Euroopan unioniin liityttäessä lihan hinta putoisi kolmannekseen. Toiminta ei kannata. Maassamme arvioidaan olevan vain nelisenkymmentätuhatta lammasta, kun niitä parhaimmillaan viime vuosisadan alkupuolella oli toista miljoonaa.
Menneinä vuosikymmeninä lampaita oli miltei joka tilalla. Rantosen tilalla niitä on ollut aina. Antti Hankosen isännyyden aikana lampaat ovat saaneet rinnalleen lihakarjaa. Pertti Hankonen otaksuu lammastalouden pyörivän harrastuspohjalla, ellei teurastusta kyetä järjestämään nykyistä paremmin.
"Kotimaista lampaan lihaa kysytään paljon, mutta sitä ei ole tarjolla. Lammasmäärät ovat niin pieniä, ettei teurastamoiden kannata pitää lammaslinjoja. Ero on melkoinen, kun vertaa Australiaan. Vierailin siellä laitoksessa, jossa teurastettiin 7 000 lammasta päivässä. Meillä hyvä, jos niin paljon yhdessä teurastamossa edes koko vuoden aikana", Pertti Hankonen toteaa.