Paul Webster: Antoine de Saint-Exupéry. Pikku prinssin elämä. Suomennos Minna Kalajoki. Koala.
Pikku prinssi oli omaelämäkerrallinen kirja sen kirjoittaneelle lentäjälle Antoine deSaint-Exupérylle hamaan loppuun saakka, sillä molemmat katosivat samalla tavalla - niin pikku prinssi kuin 44-vuotias kreivikin. Olihan Antoine kuten hänen hienosta sukunimestään voi päätellä, taustaltaan vanhaa ranskalaista ylhäisaatelia.
Hän ei palannut valokuvatiedustelulennolta Etelä-Ranskan yltä 31.7.1944. Vasta marraskuussa 1998 ranskalaiseen kalastusalukseen nostettiin merestä verkossa Saint-Exupérylle kuuluneita esineitä.
Toisen maailmansodan lentäjäsankareihin lukeutuneesta Antoinesta eli Toniosta, kuten häntä kutsuttiin, todetaan brittiläisen Paul Websterin kirjoittamassa perusteellisessa, välistä suorastaan ikävystyttävässä elämäkerrassa, että tuon ajan uudet hävittäjäkoneet olivat kuin nuoret naiset, kumpaakaan ei ollut tarkoitettu ikääntyville miehille.
Pikku prinssin kirjoittajan elämästä ja kuolemasta on ilmestynyt maailmalla enemmänkin kirjoja vuosituhannen vaihteessa, sillä vuonna 2000 tuli kuluneeksi 100 vuotta de Saint-Exupéryn syntymästä. Suomalaisten lukijoiden ulottuville ennätti ennen Websteriä Antoinen leski, elsalvadorilainen Consuelo Ruusun muistelmillaan (WSOY 2002).Olihan temperamenttinen ja epäsovinnainen vaimo Pikku prinssin henkilöistä nimenomaan ruusu.
Hieno suku ei pitänyt avioliitosta. Etenkin äidistä sillä oli epäsuotuisa vaikutus heidän aatelissukuunsa, sillä ulkomaalaisen naimista pidettiin tuolloin yhtä mahdottomana ajatuksena kuin juutalaisen naimista, kuten Webster asian muotoilee ja mainitsee joskus myöhemmässä yhteydessä, että tuskinpa Antoine olisi voinut valita vaimoa, joka olisi järkyttänyt hänen perhettään yhtä paljon kuin Consuelo.
Consuelo oli kuitenkin taiteilija ja hyvä piirtäjä, joka yllytti miestään kehittämään piirustustaitoaan. Niinpä muusan vaikutus näkyy esimerkiksi Pikku prinssin kuvituksessa, joka siis on kirjailijan omaa käsialaa.
Kirjailija ei itse ennättänyt nähdä vuosi ennen kuolemaansa ilmestyneen Pikku prinssin menestystä. Vuosikymmenten varrella juuri tuo kirja on vakiintunut ranskankielisen kirjallisuuden käännetyimmäksi teokseksi, sillä se on käännetty tähän mennessä 80 kielelle
Tonion lentäjän ammatti vaikutti muuhunkin hänen kirjalliseen tuotantoonsa (Postiaetelään ja Siipien sankarit) kuin Pikku prinssiin. Alun lentämisen himolleen hän sai jo pikkupoikana kesällä 1909, kun Ranskan ilmailupioneerit harjoittelivat lähellä suvun linnaa. Tonio piti Websterin mukaan maanpäällistä elämää tylsänä ja sen tylsyyden pystyi pitämään loitolla muutama tunti ilmassa. Hänestä tuli postilentäjä, jonka mielestä postikortin perille vieminen jollekin afrikkalaiselle paikkakunnalle oli tärkeämpää kuin lentokoneen tai lentäjän kohtalo, kirjassa väitetään. Tällaisen filosofian ominut Tonio joutuikin pahoihin onnettomuuksiin lennoillaan niin Afrikassa kuin Guatemalassakin.
Elämä lentämisen ja kirjoittamisen välillä oli ristiriitaista, vaimo olisi halunnut miehen lopettavan lentämisen ja keskittyvän kirjoittamaan.
Toisen maailmansodan aikana Tonio ja Consuelo asuivat osan aikaa erossa toisistaan, osan aikaa he asuivat Yhdysvalloissa, jossa Pikku prinssi valmistui ennen kuin kirjailija palasi sotilaslentäjäksi Ranskaan ja katosi Välimereen.
Kirja sisältää niin paljon viittauksia kirjailijan omaan yksityiselämään, joka oli varsin sekava, että Pikku prinssinsäkin tuntevan voisi olla hyödyllistä lukea tuota tuttua ja rakastettua kirjaa rinnan elämäkerran kanssa. Ainakin, jos haluaisi avaimia kirjan vertauskuvallisuuteen. Koko maailman tuntemaa satukirjaa kuitenkin pidetään Consuelolle osoitettuna rakkaudentunnustuksena ja lupauksena ikuisesta uskollisuudesta.