Metsäsukset ulvahtelevat ja sauvojen pistot narskuvat hankiaisten juhla-aikana. Silmiä kirveltävä kirkkaus säkenöi lumen aaltomaisissa kuvioissa kaukana siintävään horisonttiviivaan asti.
Aapasuon avara maailma on avoin mennä minne mielii. Nuoskasään jälkeiset yöpakkaset ovat kovettaneet hangen teräksiseksi kanneksi.
Ihmisillä oli ennen tapana käyttää kantohangen aikaa monella tavalla hyödykseen ja ilokseen. Puhuttiin paitsi hankiaisesta myös kestohangesta ja hankikanteesta.
Vaan missä ovat hankiaisten nauttijat nyt. Päivännäön ajan saa viistää hankien pintaa näkemättä muita, joskus voi toki havaita vieraitten suksien hangelle raapimia merkkejä.
Monen mielestä hankikelejä oli ennen enemmän kuin nykyisin ja hanget olivat kantavampia.
Lumiasiantuntijana hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa, että nuoruudessamme olimme kymmeniä kiloja keveämpiä. Muistoissamme hanget kantoivat siksi ennen paremmin kuin nykyisin.
”Mutta ei minulla ole evästystä siihen, että hankiaiset olisivat muuttuneet suuntaan tai toiseen. Taitaa olla, ettei asiasta ole tieteellistä näyttöä.”
Toisaalta paria edellistalvea lukuun ottamatta suojasäitä ja siten hankiakin on ollut Kuusiston mukaan talvisin enemmän kuin muinaisina aikoina.
Omaa nuoruuttaan maaseudulla Ruovedellä elänyt tutkija muistaa, kuinka riemuisaa oli lasketella siskon kanssa vesikelkalla rinnepellon hangilla.
”Ja sitten tulevan vaimon kanssa oikaistiin hankia pitkin tulevaan anoppilaan täyden kuun loisteessa.”
Kantohanki syntyy pakkasten tullen lumen pinnan ensiksi nuoskaannuttua ja veden imeydyttyä lumipeitteeseen. ”Kestävin hanki syntyy tiiviiseen vitilumeen, joka jäätyy kerralla kovaksi”, Esko Kuusisto sanoo.
Keväinen hanki ei ole yhtä kovaa, jos talvella on ollut useita suojakelejä.
Vaellusretkeilyssä kantohangen ajat ovat hiihtäjille kulta-aikaa. Jaksamisen kannalta sillä on suuri merkitys, vaellusmatkaa Ruotsin tuntureille suunnitteleva tunturikerho Owlan puheenjohtaja Hannu Liljamo Oulusta myöntää.
Vaelluksille lähdettäessä hankikannon varaan ei lasketa. Olot vaihtelevat matkan aikana, mutta kantohangen hetket vapauttavat etenemisen keveäksi.
Viime talvi oli kyllä ihmeellinen, Liljamo kuvailee tunturihiihtoa Saariselällä. Lunta oli paksusti, eikä se kantanut yhtään suojakelien täydellisen puuttumisen vuoksi.
”Hiihtäminen olisi loppunut siihen, jos ei olisi löydetty moottorikelkkauria avuksi.”
Hankikelin arvo nousi tämänkin havainnon perusteella.
Aapasuon pintaa suksiva havaitsee nopeasti, kuinka monenlaista kantopintaa luonto on rakentanut näennäiseen tasaisuuteen.
Tuulten pyyhkimästä irtolumesta kasaantuneet laatostot kantavat parhaiten. Lainemuodostelmien harjastot murenevat suksien alla ja mättäikköjen etelänpuoleiset seinustat sohisevat rikki rakeisina.
Satunnaisten puuryhmien luo kasvaneet vallistot tarjoavat jopa laskettelualustaa.