Ihmiskunta on olemassaolonsa vuosimiljoonat elänyt tiiviisti yhdessä pieneliöiden kanssa. Emme kuitenkaan olleet näistä kumppaneistamme tietoisia ennen kuin tiede 1800-luvun lopulla löysi bakteerit.
Sen jälkeen selvisi vaiheittain se, että bakteerit ovat vastuussa sekä monista ihmiselle hyödyllisistä prosesseista että vaarallisista sairauksista. Ihmisen suolistossakin niitä asustaa muutama kilo.
Nykyisin näyttää olevan vaikeaa päättää, miten bakteereihin pitäisi suhtautua. Toisaalta selviä riskejä voidaan vähätellä, toisaalta riskejä voidaan nähdä sielläkin, missä niitä ei ole.
Bakteerit ovat yksisoluisia eliöitä, jotka lisääntyvät jakautumalla – sitä aktiivisemmin, mitä otollisemmat olosuhteet niillä on. Lisääntymistä suosivat riittävä ravinto ja lämpö. Esimerkiksi maidon kaltainen ravinteikas neste on monien pöpöjen kasvulle ihanneympäristö.
Etelä-Suomessa sairastui kuluneena keväänä kuutisenkymmentä ihmistä Yersinia pseudotuberculosis -nimisen bakteerin aiheuttamaan kivuliaaseen suolitulehdukseen. Taudin levittäjäksi paljastui pastöroimaton maito. Se oli peräisin tilalta, jonka raakamaito oli pari kuukautta aikaisemmin päässyt S-ketjun myyntihyllyille pääkaupunkiseudulla.
Kyseessä on viime vuosien muoti-ilmiö. On täysin laillista hankkia raakamaitoa suoraan maatilalta ennen kuin se on ehtinyt meijeriin ja pastöroitavaksi, mutta ideana on silloin lähinnä siirtää pieniä maitomääriä ”tinkinä” tilalta suoraan kulutukseen. Käsittelemättömän maidon myynti on kuitenkin jo suuren mittakaavan liiketoimintaa.
Siinä lähestytään tilannetta, joka vallitsi kaupungeissa sata vuotta sitten, ennen pastöroinnin käyttöönottoa.
Kun maidon kuljetus- ja säilytysajat olivat varsin pitkiä, nesteessä olleet bakteerit pääsivät lisääntymään sellaisiin määriin, että maidosta tuli vaarallista. Koska maitoa pidettiin erityisen terveellisenä pikkulapsille, he olivat suurimmassa vaarassa altistua myös maitoperäisille infektioille.
Louis Pasteur kehitti 1860-luvulla menetelmän, jonka avulla lyhyellä kuumennuksella estettiin viinin pilaantumisen aiheuttava bakteerikasvu. Tätä pastöroinniksi nimettyä käsittelyä alettiin käyttää maitoon muutama vuosikymmen myöhemmin, ensiksi Yhdysvalloissa, mutta Euroopan suurkaupungeissakin jo 1900-luvun alussa.
Suomessa maidon pullottaminen ja pastörointi otettiin käyttöön epätavallisen myöhään, kattavasti vasta 1950-luvulla. Niinpä vielä sodan jälkeen suomalaiskaupungeissa levisi maidosta alkunsa saaneita lavantauti- ja pikkulavantautiepidemioita.
Pastörointi on helppo ja yksinkertainen tapa ehkäistä vakavia sairauksia.
Sen hyödyt saatiin käyttöön jo paljon ennen kuin bakteeritulehduksia edes periaatteessa voitiin hoitaa lääkkeillä. Kuumennus on siitäkin hyvä infektioiden ehkäisykeino, että se ei muuta bakteerikantoja eikä kehitä niissä vastustuskykyä.
Kuumennuksen välttäminen lienee jonkinlaista pyrkimystä luonnollisuuteen. Sen ei kuitenkaan pitäisi estää terveen järjen käyttöä.
Toista ääripäätä suhtautumisessa bakteereihin edustaa puhdistusaine, joka ”tappaa kaikki bakteerit kodin pinnoilta”. Tällainen mainos unohtaa kertoa, että joka pinnalla on luonnostaan bakteereja – kotona ja muuallakin. Niitä on myös iholla, suussa ja muilla limakalvoilla. Kaikkien tappaminen on yrityksenä toivoton; enintään voimme horjuttaa bakteerilajien välistä tasapainoa ja korvata siedettävät pöpöt todella ikävillä.
Järjetöntä on myös käyttää bakteereja vastaan suunnattuja antibiootteja sellaisissa sairauksissa, jotka eivät aiheudu bakteerista. Tällainen riski piilee erityisesti siellä, missä antibiootteja saa käsikaupasta.
Hoidettava altistuu turhankin antibiootin sivuvaikutuksille, ja lääke tappaa joka tapauksessa hänen omia, osin hyödyllisiäkin bakteerejaan. Samalla ne bakteerit saavat luonnonvalinnassa etua, jotka eivät ole kyseisestä lääkkeestä tietääkseenkään.
Näiden vastustuskykyisten bakteerikantojen osuuden kasvaessa infektiot käyvät entistä vaikeammiksi hoitaa.
Myös antibioottikuurin jättäminen kesken voi edesauttaa bakteerien vastustuskyvyn syntymistä, kuten myös tarpeettoman laajakirjoisten antibioottien käyttö. Hoidossa on järkevää käyttää sellaista lääkettä, joka tehoaa hyvin hoidettavan sairauden aiheuttajaan, mutta ei tapa laajasti muita bakteereja.
Maailmanlaajuinen holtiton antibioottien käyttö on johtamassa erittäin vakaviin seurauksiin. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti jokin aika sitten vakavasti siitä, että yhä suurempi osa sairauksia aiheuttavista bakteereista on käynyt vastustuskykyisiksi tärkeimmille antibiooteille. Näkyvissä on jo mahdollisuus, että bakteeri-infektiot muuttuvat mahdottomiksi hoitaa – ja olemme tavallaan palanneet takaisin tilanteeseen, joka vallitsi ennen Pasteuria.
Miten väistämätön yhteiselomme bakteerien kanssa sitten pitäisi järjestää? Ainakaan potilaan ei pidä pyytää lääkäriltä ”varmuuden vuoksi” antibioottia. Lääkärillä taas pitää olla potilaan huolelliseen tutkimiseen perustuva ymmärrys siitä, onko kyseessä viruksen vai bakteerin aiheuttama sairaus. Päättelyssä auttaa verestä tehtävä CRP-testi, josta ei kannata säästää. Mikäli tauti aiheutuu bakteerista, se on syytä hoitaa yksinkertaisimmalla antibiootilla, jonka kyseiseen pöpöön tiedetään purevan.
Kirjoittaja on NordLab-liikelaitoksen johtava lääkäri.