Pyhäjoelle tuleva ydinvoimala ja Sotkamossa toimiva Terrafame herättävät ristiriitaisia tuntemuksia. Yksille ne ovat kannatettavia teollisia hankkeita, toisille ympäristöllisiä ja poliittisia pommeja ja kolmansille siltä väliltä.
Olen käynyt molemmissa paikoissa, viimeksi Terrafamessa Talvivaarassa. Oli mitä mieltä tahansa, ei liene vaikea olla yhtä mieltä siitä, että Talvivaara ja Hanhikivi ovat mittasuhteiltaan megaluokkaa. Etenkin Talvivaara on jo niin pitkällä, että ensikertalainen ei voi olla mykistymättä.
Vaikka molempiin liittyy kiistatta ympäristöllisiä, taloudellisia ja poliittisia riskejä, ne ovat pohjoisen Suomen taloudellisen hyvinvoinnin ja elinvoiman säilymisen kannalta avainasemassa, eräänlaisia välttämättömiä pahoja.
Hanhikiveä ja Talvivaaraa on helppo vastustaa, mutta kun vastustaa jotakin, samalla olisi hyvä tarjota rakentavia vaihtoehtoja. Hanhikivi ja Talvivaara ovat yhdessä Oulun seudun kanssa jarruja, jotka ainakin hidastavat elinvoiman valumista yhä etelämmäksi lähivuosikymmeninä.
Juttelin Talvivaarassa malmia avolouhoksesta kuljettavan miehen kanssa. Hän vaikutti tyytyväiseltä työhönsä. Hän ajaa 20–30 noin 160 tonnin malmikuormaa avolouhoksesta murskattavaksi 12 tunnin työvuoroissa.
Juttutuokio jättikuormurin hytissä oli duunaritason vahvistus pomojen puheille: homma toimii. Jo on aikakin, voisi lisätä.
Varmuuden vuoksi lisättäköön: en osallistunut Terrafamen järjestämään hirvijahtiin.
Myönteisestä meiningistä huolimatta Terrafame on yhä veitsenterällä. Sen pitäisi kääntyä voitolle ensi vuoden kolmannella neljänneksellä. Vaikka prosessi on saatu pyörimään ja vesimassat hallintaan, toiminnan jatkuminen ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Nokka on joka tapauksessa kääntynyt parissa vuodessa nousuun.
Kun kuuntelee asiantuntijoita, selviää, että Talvivaara on paljon muutakin kuin nikkeliä ja sinkkiä. Eräs seminaaripuhuja piti Talvivaaraa koko Suomen kannalta strategisena monimetallihankkeena.
Malmissa on mukana paljon harvinaisia maa- eli REE-metalleja, joita tarvitaan paljossa, ohjuksista ja teollisuusroboteista lähtien. Kiina on haalinut haltuunsa leijonanosan REE-metallien tuotantoprosessista. Jos ja kun Talvivaaran REE-metalleja aletaan hyödyntää, ne ovat strategisesti ja taloudellisesti todella arvokkaita.
Terrafame on ylösajovaiheessa valtion enemmistöomistuksessa. Jos ja kun toiminta varmistuu, on avainkysymys, onko valtion järkevää luopua osuudestaan ja antaa potentiaalista kultakimpaletta todennäköisesti ulkomaisiin käsiin. Talvivaaran strategisen merkityksen takia se voisi olla vikatikki.
REE-metallit liittyvät yhteen uraanin kanssa. Jotta harvinaisiin metalleihin päästäisiin kiinni, uraani pitää erottaa niistä. On hyvä kysymys, kuinka järkevää olisi jättää uraani ja REE-metallit hyödyntämättä semminkin kun niiden erottamiseen tarkoitettu laitos on jo valmiina. Terrafame on ilmoittanut mahdollisesti hakevansa valtioneuvoston lupaa uraanin talteenottoon aikaisintaan tänä vuonna.
Suomen ydinvoimalat ostavat uraaninsa maailmalta. Jos ydinvoimalapolttoaineen raaka-ainetta saa kotimaasta helposti sivutuotteena, onko järkevää jättää se käyttämättä ja hankkia sitä muualta, mahdollisesti epäilyttävistä tuotanto-oloista? Raaka-aineen jatkojalostus voimalakelpoiseksi tapahtuisi joka tapauksessa ulkomailla.
Nämä kysymykset tulevat ratkottaviksi lähivuosina. Vastaukset niihin eivät ole helppoja, ja luvassa on rajua poliittista keskustelua. Päätöksentekoa helpottaisi se, että Talvivaaran ympäristöongelmiin löydettäisiin laajasti hyväksyttävät ja kestävät ratkaisut ja että päästäisiin lopullisesti ohi ollako vaiko eikö olla -vaiheesta.
Talvivaaran ongelmat tulisi myös nähdä oikeassa mittasuhteessa. Esimerkiksi paperiteollisuuden prosesseja kehitettiin monta sukupolvea. Talvivaaran aikajana on vasta muutaman vuoden mittainen.
Palataan vielä jättikuorma-auton kyytiin. Pitkään maansiirtotöitä tehnyt kuljettaja piti työtään parempana kuin aiempia hommiaan. Vaikka Talvivaarassa on meneillään yt-neuvottelut, sen suorat ja kerrannaiset vaikutukset ovat Kainuussa yli 1 500 ja muualla Suomessa lähes 2 800 työpaikkaa. Se ei ole pikkujuttu se.