Tuulivoimaloiden vaikutukset Pohjois-Pohjanmaan tuulivoimapuistojen kautta muuttaviin lintuihin ovat osoittautuneet pieniksi.
Näin tiivistää FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy-yhtiön erityisasiantuntija, biologi Ville Suorsa mittavan, viisi vuotta kestäneen muutontarkkailun tulokset.
– Kun tämä seuranta alkoi vuonna 2014, Suomesta ei ollut tietoa metsäisille alueille sijoittuvien tuulivoimapuistojen linnustovaikutuksista, Suorsa kertoo.
Esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinneissa vaikutuksia mallinnettiin ulkomaisiin tietoihin perustuen. Toisaalta näissä tuulivoimahankkeissa edellytettiin vaikutusten seurantaa, joten kotimaista tietoa alkoi karttua nopeasti.
Simossa ja Iissä muuttoa tarkkailtiin keväisin ja syksyisin yhteensä 324 maastotyöpäivää ja Kalajoen ja Pyhäjoen alueella yhteensä 120 maastotyöpäivää. Lisäksi muuttoa seurattiin Raahessa.
Tutkimusvuonna 2018 alueilla oli yhteensä 182 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa.
Muutontarkkailun lisäksi seurannoissa etsittiin tuulivoimaloihin törmänneitä lintuja kävelemällä järjestelmällisesti läpi tuulivoimaloiden lähiympäristöjä lähes 4 000 kertaa.
Seurannan aikana löydettiin yhteensä 48 tuulivoimalaan törmännyttä lintua, ja tässä joukossa oli 19 lajin edustajia.
Lajivalikoima oli yllättävä. Törmänneiden lintujen joukossa ei esimerkiksi ole yhtään joutsenta tai hanhea, vaikka nämä on arvioitu törmäysvaikutuksille herkiksi lajeiksi ja tutkimusalue sijoittuu tärkeille päämuuttoreiteille Kala- ja Pyhäjoella.
Merikotkan osalta havaittiin runsaasti läheltä piti -tilanteita, ja merikotkan havaittiin jopa lentävän vahingoittumattomana tuulivoimalan pyörivien lapojen välistä. Törmäyksissä kuolleita merikotkia löytyi viisi.
Selvästi yleisin voimaloihin törmännyt laji oli metso. Niitä löytyi kaikkiaan kolmetoista, Raahea lukuun ottamatta kaikilta alueilta. Teeriä törmäsi voimaloihin kaksi ja riekkoja yksi, joten metsäkanalintujen osuus kaikista linnuista oli tasan kolmannes.
– Kanalinnuilla näkökyky suoraan eteenpäin on heikko. Kun tuulivoimalan tyvi erottuu valkoisena tummaa metsää vasten, lintu voi nähdä tämän aukkona metsässä, Suorsa pohtii metsäkanalintujen törmäyksen syytä.
Metsäkanat törmäävät Suorsan mukaan nimenomaan voimalan runkoon, tyypillisesti alle kymmenen metrin korkeudella.
Yleisesti ottaen törmäysvaikutusten todettiin kohdistuvan etupäässä paikalliseen lajistoon, eikä muuttaviin lintuihin. Muuttoreitteihin voimaloilla todettiin olevan vain pieniä vaikutuksia. Esimerkiksi Iissä piekanan muuttoreitti jakautuu nykyään kahteen osaan tuulivoimapuistojen molemmin puolin.
– Linnut näkevät rakennelmat ja pystyvät kiertämään ne, Suorsa kertoo.
Suorsan mukaan osa linnuista kiertää puistot jopa kilometrien päästä, osa pujottelee puistojen läpi.
– Yksittäisten voimaloiden väliin jää kuitenkin satoja metrejä tilaa, Suorsa kuvaa puistojen väljyyttä.
Kalajoen ja Pyhäjoen tutkimusalueella arvioitiin, että tuulivoimaloihin törmäisi muutama lintu voimalaa kohti vuodessa. Lukumääräisesti törmäykset ovat jääneet selvästi vähäisemmiksi kuin hankkeiden suunnitteluvaiheessa arvioitiin.
– Törmäysten todellinen määrä on suhteessa löytöjen määrään, ja jos törmäyksiä tapahtuisi todellisuudessa merkittävä määrä, pitäisi myös löytöjen määrä olla selvästi havaittua suurempi, Suorsa lisää.
Kaikkia uhreja ei löydetä
Kaikkia tuulivoimaloihin törmääviä lintuja ei löydetä, joten törmäysten todellinen lukumäärä on löydettyjen lintujen määrää suurempi.
Mitä suurempi lintulaji on, sitä todennäköisemmin se löydetään ja sitä todennäköisemmin maastoon jää merkkejä törmäyksestä, vaikka pedot veisivät linnun.
Löytöjen osalta tutkimuksessa seurattiin myös raatojen säilyvyyttä.
Osan raadoista pedot veivät melko nopeasti, mutta suurin osa raadoista tai merkkejä niistä (esimerkiksi sulkia) säilyi maastossa useita viikkoja, enimmillään jopa pari–kolme kuukautta.
Järjestelmällisen etsinnän lisäksi löytöjä törmänneistä linnuista tuli tietoon myös tuulivoimaloiden huoltohenkilöstöltä ja muilta alueilla liikkuneilta.
Seurantojen yhteenveto on julkaistu hiljattain ilmestyneessä Linnut-vuosikirjassa.
Lähde: Suorsa 2019: Linnustovaikutusten seurantaa suomalaisissa tuulivoimapuistoissa. - Linnut-vuosikirja.
