Viitostien shokkipysäyttäjä, Reijo Kelan luoma pakettipellon Hiljainen kansa, puettiin torstaina kesäkretonkiin. Heinäpäiden uusi kuosi vastaa aletankojen näkymiä, on viime vuosikymmenen kirjavaa mekkolookia, on Tazzian leninkiä mallia 30 kiloa siten, mutta myös kittanoita napapaitoja ja aitoa crimpleneäkin.
Vaatteita ikänsä hamstrannut Nelli Pyykkönen on joka kesä luovuttanut jotain toisarvoista Hiljaisen kansan päälle, mutta nyt hän raivasi varastonsa ja raahasi pellolle säkkikaupalla tekstiilejä.
"Tämän kaavun miniä toi Helsingin kierrätyksestä, koko on 52, tämä on äitienpäivälahja ja ostettu Vuonisen kaupasta, malli kuin meillä 50-luvulla. Tätä batikki-värjättyä jakkua vielä emmin, mutta sen hame saa mennä, samoin äidin kampausnuttu", Pyykkönen luettelee vielä päättömien heinäseipäiden seassa.
Kuhmon ja Suomussalmen nuorten työpajojen pojat rouhivat uusia päitä kuokalla pellosta sitä mukaa kun vaatettajat saivat seipäät puetuiksi. Muutama heinäpää sai pariisilaisen kampauksen, kun turpeessa sattui kasvamaan vaivaiskoivu.
"Ajattelin, että itse tai joku muu saa vaatteista tuunatuksi vaikka mitä, mutta uskon jo, etten ikinä tee näistä mitään", Nelli Pyykkönen myöntää.
Hiljaista kansaa puki kesään iso joukko ihmisiä. Niityn emäntä Ritva Mäkeläinen oli järjestänyt keräysvaatetta säkkitolkulla pellolle, niin että heinäpäitä stailaamaan pääsi vaikka tuli niitylle tyhjin käsin. Jos heinäpäiden asut miellyttävät, voi omansa toki vaihtaa niiden kanssa. Alasti ei Hiljaista kansaa saa jättää.
Tanskalainen kulttuurintutkija, tohtori Karen Vedel vaatetti heinäseipäitä ja paistoi muurinpohjalettuja samalla kun seurasi tapahtumaa tutkijan silmin. "Olen täällä jo kolmatta kertaa. Kuulin Reijo Kelan Ilmarin kynnöksestä jo 1990 ja näin Ylen dokumentin siitä ja tulin uteliaaksi. Tutkin performanssitaidetta."
Hiljaisen kansan niittykahvila palvelee viitostien matkalaisia Suomussalmen pohjoispuolella elokuun 10. päivään asti. "Kainuussa koulut alkavat jo 6. elokuuta ja meiltä työvoima häipyy kesken kesän", Mäkeläinen harmittelee.
